Euroopassa yleisesti vallinnut vihan ilmapiiri, rotuopit, epäinhimillistäminen ja propaganda johtivat kansalaisoikeuksien rajoittamiseen lainsäädännöllä sekä loivat perustan holokaustina tunnetun kansanmurhan kauheuksille. Nationalismi ja antisemitismi kasvoivat sanoista rakenteiden muutokseen. Viholliskuvan luominen onnistui, ja perustuslain muuttamisen myötä demokratia murtui. Juutalaiset ja muut vähemmistöt leimattiin alempiarvoisiksi, oikeuksia niin vapaaseen liikkumiseen kuin talouden harjoittamiseen rajoitettiin. Natsi-ideologia vahvistui. Lopulta heidät suljettiin tuhoamisleireille.
Sain astella Puolassa sijaitsevalle museoksi muutetulle Majdanekin keskitysleirille omasta tahdostani. Leiri sijaitsi aivan Lublinin kaupungin laidalla. Se ei ollut katseilta piilossa kuten suurin osa muista leireistä. Siellä tapahtuneet hirveydet näkyivät, kuuluivat ja haisivat paikallisille. Kaasukammiot, parakit, tuhannet kenkäparit, krematorio. Hyytävä tunnelma ja autio pihamaa herkistivät miettimään ihmiskohtaloita. Historia muuttui konkreettiseksi ja se ei tuntunut niin kaukaiselta.
Vaikka keskitysleirimuseot ovat tärkeä osa historiaa, leirien muuttuminen massaturismikohteiksi saattaa olla ongelmallista. “Kärsimyksen kuvastoa” on kulutettu niin paljon, että mietin, muuttuvatko kohteet jopa liian arkisiksi ja yhdeksi lomamatkojen “elämykseksi” muiden joukossa.
Keskitysleirien vapauttamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta. “Never again” -slogan ei kestänyt aikaa. Kansanmurha ei ole menneisyyttä ja ihmisoikeuksia rikotaan edelleen systemaattisesti. Pohjois-Koreassa perheet katoavat poliittisille vankileireille vuosikymmeniksi. Kiinan Xinjiangissa uiguurivähemmistöillä teetetään pakkotyötä ja heitä käännytetään. Gazassa ja Sudanin Darfurdissa ihmisoikeuksia rikotaan ja siviilejä kohtaan tehdään sotarikoksia. Järjestelmällinen sorto jatkuu ja vahvistuu muuttaen muotoaan.
Kaikki alkaa sanoista. Euroopan tämänhetkinen poliittinen tilanne on mielestäni saanut paljon samanlaisia sävyjä kuin sillä historian saatossa on ollut. Laitaoikeiston kannatus on noussut Euroopassa. “Me” vastaan “he” -asetelman voi nähdä vahvistuvan Italiassa, ja Unkarissa tämä näyttäytyy säädettynä propagandalakina sekä ihmisoikeuksien kaventamisena. Puhumattakaan Yhdysvaltojen tilanteesta. Muutokset poliittisessa ilmapiirissä täytyy ottaa vakavasti, ettemme toista virheitämme.
George Santayanan vuonna 1905 sanomat kuuluisat sanat: “Ne, jotka eivät muista historiaansa, ovat tuomittuja toistamaan sen”, toistuvat läpi keskitysleirien ja historiankirjojen. Luulisi meidän jo oppineen läksymme, mutta vielä emme muista historiaamme.
Kommentoi