Yle Areenassa syksyllä 2025 julkaistu dokumentti PMMP keikalla: Ei enää ikinä on puhuttanut nuorta ja vanhempaa väestöä niin somessa kuin kahvipöydässäkin. Kati Laukkasen ohjaama, lähes kaksituntinen dokumentti PMMP:n urasta ja yhtyeen jäsenten menneisyydestä huipentuu festarikesään ja kahteen Olympiastadionilla järjestettävään paluukeikkaan vuonna 2024.
Dokumentti tarjoaa katsojalle kuitenkin paljon enemmän. Kyseessä ei ole pelkkä tarina siitä, kuinka pieni bändiporukka nousee koko kansan suosioon yhdeksi 2000-luvun merkittävimpiä yhtyeitä.
Etenkin yhtyeen laulajat Paula Vesala ja Mira Luoti jakavat rohkeasti vaikeimpiakin hetkiä matkan varrelta. Millaista oli olla nuori naisartisti siihen aikaan, kun seksualisointi ja vähättely vaikutti kaikkeen mitä teki? Eikä tämä ollut alalla poikkeuksellista.
Mediassa laulajaduo leimattiin tussusensibiliteetteineen aivottomiksi bimboiksi. Telkkarista tutut viihdeohjelmat yrittivät vain nöyryyttää ja nolata. Alalla ei ollut helppoa, varsinkaan kun mielenterveysongelmat ja seksuaalinen ahdistelu varjostivat laulajien uraa, ihan alkumetreistä lähtien.
Tunnetilat pomppivat laidasta laitaan. Välillä nähdään nuori bändiporukka ilakoimassa keikkabussissa ja pian käsitellään taas rajumpia kokemuksia kuten lääkkeiden yliannostusta tai keskenmenoa.
Tarjolla ei siis ole ihan perinteisin musiikkidokkari, sillä se keskittyy vahvasti etenkin Vesalan ja Luodin lapsuuteen, elämään sekä traumoihin verrattuna muihin bändin jäseniin. Tiiviisti mukana ollut tuottaja ja säveltäjä Jori Roosberg saa myös paljon ruutuaikaa dokumentissa ja pääsee kertomaan omista haasteistaan.
Olisin toivonut bändin muille jäsenille, Juho Vehmaselle, Heikki Kytölälle sekä Mikko Virralle lisää tilaa. Miltä heistä tuntui lukea juttuja, jossa oman bändin laulajat kokevat väheksyntää?
Vaikka PMMP keikalla: ei enää ikinä on ajoittain rankka ja menneisyyden ikäviä tapahtumia käsitellään paljon, se ei kuitenkaan ole kokonaan ankea. Dokumentti muodostaa ennen kaikkea aidon, mutta myös tasapainoisen kokonaisuuden. Se ei peittele mitään tai taputtele ketään päähän, se paljastaa ajan hengen sensuroimattomana sellaisena kuin se oli.
Dokumentti avaa PMMP:stä aivan uuden puolen, jota julkisuudessa ei olla koskaan aiemmin nähty. Siitä huolimatta katsoja pääsee viihtymään myös hauskojen muistojen, musiikin ja keikkailun parissa.
Dokumentti on tärkeä, edelleen ajankohtainen ja koskettava.
★★★★
Kommentoi