Oona Kinnunen päätyi koulunkäynninohjaajaksi sattumalta – mutta jäi työhön, joka on osoittautunut yllättävän mieluiseksi. Hän ja muut ohjaajat ovat hiljainen taustavoima, joka tukee, kuuntelee ja pitää arjen kasassa koulumaailmassa. Työ ei aina näy ulospäin, mutta ilman Kinnusen kaltaisia ihmisiä monen lapsen ja nuoren koulupäivä olisi paljon vaikeampi.
Oona Kinnunen ei koskaan suunnitellut ryhtyvänsä koulunkäynninohjaajaksi. ”Koulunkäynninohjaajaksi alkaminen tapahtui hassun sattuman kautta”, hän naurahtaa. Lukion jälkeen entinen opettaja otti yhteyttä ja kysyi, haluaisiko Kinnunen tulla sijaiseksi. Työura alkoi koulunkäynninohjaajien sijaisuuksilla. Sitten tie vei työkokeiluun päiväkotiin sekä koulumaailmaan, ja lopulta hän päätyi opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi oppisopimuksella.
Nyt hänellä on takanaan jo viisi vuotta työtä koulumaailmassa, sekä tunne, että on löytänyt oman paikkansa.
Työtä, joka monesti sivutetaan
Koulunkäynninohjaajan työ on monelle ulkopuoliselle näkymätöntä. ”Usein ajatellaan, että opettaja tekee kaiken. Vanhemmat eivät välttämättä edes tiedä, että luokassa on myös ohjaaja”, Kinnunen kertoo. Hän kuitenkin mainitsee, että juuri heidän panoksensa tekee monen oppilaan koulupäivästä sujuvamman. He tukevat, auttavat, kuuntelevat ja ovat läsnä. Kinnusen mukaan, moni lapsi avautuu ohjaajalle asioista, joista ei opettajalle puhuisi.
Kinnusen päivä alkaa aikaisin. Hän saapuu töihin usein puoli tuntia ennen työajan alkua. Kinnunen tykkää ottaa aamun rauhallisesti. Hän istuu kahvikupin kanssa ja vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa ennen kuin varsinainen työnteko alkaa. Koulupäivät vaihtelevat, yksikään ei ole samanlainen.
”Aina on niin paljon muuttujia, ettei ole semmoista vakiokaavaa siihen, että miten se päivä menee.”
Kun työpäivä on ohi, Kinnunen palautuu arjessa miehensä ja harrastusten parissa. ”Käydään valokuvaamassa, laitetaan autoja ja touhutaan koirien kanssa. Se on hyvä vastapaino työlle”, hän selostaa.
Pienet onnistumiset kantavat pitkälle
Työn palkitsevimpia hetkiä ovat oppilaiden onnistumiset. Kinnunen kokee tuntevansa itsensäkin voittajaksi, kun oppilas tajuaa matikan tehtävän, joka on ollut ylitsepääsemättömän vaikea. Yksittäisiä hetkiä on paljon, joskus useampi päivässä. Juttujen ei tarvitse olla Kinnuselle isoja. Jos hän saa jonkun lapsen päivän vähän paremmaksi, se riittää.
Kinnusen mielestä koulunkäynninohjaajan täytyy olla läsnä ja kuunnella. Ja pysyä puolueettomana, eikä asettua kenenkään puolelle riitatilanteessa, jotta voi toimia sovittelijana vaikeissa tilanteissa lasten välillä.
Työ on myös kasvattanut häntä ihmisenä. ”Olen oppinut paljon kärsivällisyyttä ja ihmisten erilaisuudesta. En minä parikymppisenä osannut ajatella asioita näin laajasti kuin nyt”, Kinnunen toteaa.
Koulun sydäminä ovat ohjaajat
Vaikka Kinnunen kuvailee itseään vaatimattomasti, hänen työkaverinsa tietävät, miten tärkeää työtä hän tekee. ”Ohjaaja tuntee usein oppilaat paremmin kuin opettaja – ei vain koe numeroiden perusteella, vaan persoonien kautta”, toteaa kollega haastattelun lopussa.
Ohjaajat ovat niitä, jotka näkevät ja kuulevat. He eivät ehkä huuda kovimpaan ääneen, mutta ovat aina paikalla.
”Ei tämä varmaan loppuelämän homma ole, mutta juuri nyt en vaihtaisi pois.”
Viiden vuoden jälkeen Kinnunen on edelleen motivoitunut. Hän ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mutta tällä hetkellä homma tuntuu omalta. Ja kun hän seuraa, miten joku lapsi oppii, kasvaa ja löytää itsevarmuutta, hän tietää, että sillä on merkitystä – vaikka se ei aina näy päällepäin.
”Se, kuinka paljon me oikeasti päivän aikana teemme, jää usein näkymättömäksi, koska työmme on niin huomaamatonta.”
Ilman koulunkäynninohjaajia monen lapsen ja nuoren koulupäivät voisivat olla paljon vaikeampia.
Kommentoi