Aamuaurinko paistaa suurista ikkunoista sisään Oulun teatterin aulaan. Suuntaamme suuresta aulasta rappukäytävään, nousemme rappuset ylös, kävelemme pitkää ja kapeaa käytävää pitkin, jonka perällä on teatterin pukijoiden työhuone. Työhuoneessa on ompelukoneita, vaatteita ja muita käytännön tarvikkeita, joita pukijat tarvitsevat työssään. Työhuoneeseen kuuluu radion kautta ääniä näyttelijöiden juuri alkaneista harjoituksista.
Oulun teatterin kulisseissa työskentelee kymmeniä ihmisiä, joiden työnkuvat ovat yleisölle usein pimennossa. Maarit Korkala on yksi Oulun teatterin neljästä pukijasta, hän on työskennellyt pukijana teatterilla noin neljä vuotta. Kello on juuri lyönyt kymmenen ja Korkalan työpäivä on alkanut hetki sitten.
Vahvaa yhteistyötä eri osastojen kanssa
”Maanantaisin meillä on ensimmäisenä mielessä vaatteiden huollot viikonlopun esitysten jäljiltä”, Korkala toteaa.
Pukijat vastaavat vaatteiden huollosta, varmistavat että harjoituksiin on käyttövalmiina tarvittavat vaatteet ja suunnittelevat sekä avustavat esityksissä tapahtuvissa pukuvaihdoissa. Korkala kertoo, että pääpaino työssä painottuu viikonloppuun valmistautumiseen. Viikon aikana huolletaan, korjataan ja mahdollisesti uusitaan vaatteita, joita tarvitaan viikonlopun esityksissä.
Siirrymme pukijoiden työhuoneesta pari kerrosta ylöspäin puvustamoon. Puvustamossa on rauhallinen ja seesteinen tunnelma ja maanantai aamuna on puvustamossa jo monia ihmisiä työn touhussa. Silmissä vilisee erilaisia kankaita, erikoisia asuja ja kenkiä. Puvustamon seinillä on suunnitelmia jokaiselle näyttelijälle heidän rooliasuistaan. Piilossa pitkien vaaterekkien takana on näyttelijöille varattu sovitustila. Puvustossa työskentelevät ihmiset keskittyvät täysillä pukuihin, kun pukijat taas tekevät paljon yhteistyötä muiden osastojen, esimerkiksi näyttämötekniikan ja näyttelijöiden kanssa.
Aikataulutettua suunnittelua
Puvustuksen suunnittelu alkaa vähän alle vuosi ennen näytelmän ensi-iltaa, jossain tapauksissa jo aiemmin. Ensimmäinen kosketus puvustukseen on mainoskuvat, jotka otetaan näytelmää varten. Näytelmästä riippuen noin puolta vuotta ennen ensi-iltaa pukusuunnittelija esittelee puvustuksesta mallin, jolloin koko puvustuksen työryhmälle esitellään suunnitelma mitä valmistetaan. Mallin esittelyn jälkeen alkaa puvustuksen suunnittelu ja aikatauluttaminen. Suunnittelussa otetaan huomioon mitkä asiat vaativat erityistä huomiota ja millaisia asuja tarvitsee valmistaa kokonaan alusta alkaen. Asuja yritetään kierrättää mahdollisimman paljon vanhoista esityksistä, teatterin pukuvarastosta tai hankkia kirpputoreilta.
Paria kuukautta ennen esityksen ensi-iltaa alkaa harjoituskausi ja on puvustusta mahdollisuuksien mukaan jo ensimmäisissä harjoituksissa mukana. Etenkin teknisemmät asut ovat heti harjoituskauden alussa mukana. Sovitusten jälkeen tehdään asuihin mahdollisia muutoksia. Pukijoiden rooli korostuu harjoituskauden aikana merkittävästi, kun mietitään ja harjoitellaan erilaisia asuvaihtoja, jotka tapahtuvat esityksessä.
Pukijoiden työ on monipuolista ja pukijoiden täytyy keskittyä moniin pieniin yksityiskohtiin työssään ja teatterissa. Korkala kertoo, että myös hauskoja kommelluksia on tapahtunut, kun muistelee esityksissä olleita pukuvaihdoksia. Vaihdokset ovat viimeiseen yksityiskohtaan saakka tarkkaan suunniteltuja, koska ne voivat parhaimmillaan tapahtua kymmenissä sekunneissa. Vaikeimpia pukuvaihdokset ovat silloin, kun ne tapahtuvat näytelmän loppupuolella, jolloin näyttelijöiden iho on jo nihkeänä hikoilusta ja vaihdot eivät toteudu niin nopeasti.
Kuljemme puvustamosta takaisin alakertaan teatterin aulaan, joka on täysin autio ja hiljainen. Muutaman päivän päästä aula täyttyy taas innokkaista ja uteliaista katsojista, mutta sitä ennen teatterin kulisseissa tapahtuu yleisön silmiltä piilossa paljon valmisteluja.
Kommentoi