Suomesta on löydetty kaksi tieteelle aikaisemmin tuntematonta sienilajia, uutisoi Yle. Molemmat löydetyistä lajeista kuuluvat risakkaiden sukuun.
Toinen lajeista, Enontekiöltä löytynyt inocybe bajdelannda ,viihtyy tutkijoiden mukaan tuntureita reunustavien kalkkipitoisten lettojen ja purojen reunamilla pajumetsien yhteydessä. Toinen löydetyistä lajeista, inocybe minata, taas kasvaa lähinnä luonnonsuojelualueisiin kuuluvissa kosteissa lehdoissa ja rantapajukoissa Pirkanmaalla ja Kainuussa.
Löydetyt lajit on jo nimetty tieteellisesti, mutta suomenkielisiä nimiä ei niillä vielä ole. Niistä päättää Suomen sieniseuran nimistötoimikunta, joka on laatinut ja ylläpitänyt suomenkielistä sieninimistöä vuodesta 1947. Toimikunnan puheenjohtaja Tapio Kekki kertoo, että suomenkielisiä nimiä uusille lajeille joudutaan odottamaan ensi vuoden puolelle, kun niistä todennäköisesti kerrotaan seuran Sienilehdessä.
Kekin mukaan nimiä otetaan käsittelyyn sitä mukaan, kuin niille on tarve esimerkiksi kirjallisuudessa, alan artikkeleissa tai viranomaiskäytössä.
Kun uutta nimeä aletaan nimitoimikunnassa pohtimaan, on tärkeää, että annettava nimi kuvaa sienilajia hyvin. Kuvaavat termit voivat liittyä sienen ulkonäköön, kokoon, väriin tai kasvuympäristöön, joskus jopa hajuun tai makuun. Esimerkiksi risakas-suvun nimi viitaa lajille usein tyypilliseen ”risaiseen” lakkiin.
Nimien on Kekin mukaan tarkoitus palvella tuntemaan ja tunnistamaan sieniä eikä anna sienestä väärää kuvaa. Tärkeää on oikeaoppinen ja asiallinen suomen kieli. Henkilöiden tai muiden erisnimien mukaan ei Suomessa sieniä nimetä.
”Kekkosrisakas-nimeä ei tulla siis sienelle antamaan”, Kekki kertoo.
Hyviä ruokasieniä tai myrkyllisiä sieniä ei yleensä nimetä suoraan niiden syömäkelpoisuuden mukaan, sillä ne eivät auta lajin tunnistamisessa. Nimet kuten herkkutatti ovat Kekin mukaan yleensä vanhempaa perua.
Uuden lajin kuvaajalla on oikeus antaa löydökselle tieteellinen nimitys. Vaikka valta sienten suomenkielisessä nimeämisessä on lopulta nimistötoimikunnalla, kuunnellaan Kekin mukaan myös lajin löytäjää nimiehdotuksissa. Usein juuri tällä on tarkinta tietoa lajin ulkonäöstä ja kasvuympäristöstä.
Uusien lajinnimien antamisen lisäksi nimistötoimikunnalle teettää työtä myös jo nimettyjen lajien ja sienisukujen nimien ajan tasalla pitäminen. Esimerkiksi juuri löydettyjen sienten edustama risakkaiden suku on jaettu neljään eri sukuun, joiden uudet nimet nimistötoimikunta julkaisee pian.
Vain osa Suomessa esiintyvistä sienistä tunnetaan, joten työnsarkaa nimistötoimikunnalle tulee riittämään tulevaisuudessakin.
”Jos joku sanoo tuntevansa kaikki sienet, niin hänellä on väärä käsitys sienistä”, Kekki naurahtaa.
Lähde: Tutkijat löysivät Suomesta kaksi uutta sienilajia
Juttua korjattu 6.11. klo 16.09: Korjattu heimo-termin tilalle termi suku.
Kommentoi