Joka kymmenes suomalainen perhe on uusioperhe. Tilastokeskuksen mukaan yli 70 prosentissa tapauksista lapset eivät ole vanhempien yhteisiä, vaan syntyneet jommankumman aikaisemman parisuhteen aikana. Useimmilla vanhemmilla on lapsiinsa yhteishuoltajuus, jolloin lapset sovitusti asuvat vuorotellen toisen vanhemman luona. Tämä aiheuttaa useimmiten lapsissa epämukavia tunteita kuten ahdistusta, joka korostuu varsinkin juhlapyhien, kuten joulun, aikaan.
Tunne ahdistuksesta joulunaikaan saattaa yltää aivan aikuisuuteen asti. Tällainen kokemus on oululaisella Hilda Wehkampilla, 23. Wehkampin vanhemmat erosivat hänen ollessaan kolmevuotias, eikä muistoja perheen keskeisistä jouluista ole.
”On hankala edes kuvitella aikaa, jolloin vanhempani olisivat olleet yhdessä”, hän kertoo.
Wehkampin perheeseen kuuluu myös yksi sisko sekä liuta sisarpuolia. Vanhemmat ovat eronsa jälkeen löytäneet kummatkin tahollaan uudet kumppanit ja eronneet toistamiseen. Tämän jälkeen on aloitettu kolmannen kerran uudet parisuhteet. Näin ollen uusioperheessä on lapsia useammasta avio- ja avoliitosta. Mahdollisuutta siihen, että joulua vietettäisiin kaikkien voimin, ei ole.
Yksikään joulu ei ole samanlainen
Lapsuuden jouluista ominaisena piirteenä Wehkamp muistaa jatkuvan paikkakunnan vaihdon. Hän muutti usein lapsena, mikä tarkoitti, ettei yhtään keskenään samanlaista joulua ollut. Matkustaminen alkoi heti joululoman alkaessa, ja väsymys oli läsnä.
”Joitakin tiettyjä samoja kaavoja oli, kuten Lumiukon katsominen ja lahjat. Kuitenkin sekin, oliko jouluna lunta, oli epävarmaa ja paikkakunnasta riippuvaa”, hän muistelee.
Muuttamisen lisäksi arvaamattomuutta toi vuorovuosin vietetty joulu joko äidin tai isän luona. Monelle lapselle toisen vanhemman puuttuminen joulusta aiheuttaa sekä surun että syyllisyyden tunteita. Näin kerrotaan myös toimittaja Kya Hyattin kirjoittamassa artikkelissa Mainen yliopistolle.
”Varsinkin nuoremmat lapset saattavat syyttää itseään erosta, joten he kokevat syyllisyyttä muun perheeseen liittyvän stressin lisäksi”, hän kirjoittaa.
Muita vaikeuttavia tekijöitä Hyattin mukaan ovat muun muassa usean uuden sukulaisen kohtaaminen, vaihtuvat perinteet sekä huomiotta jääminen. Tärkeää olisikin, että lapset saisivat vapaasti puhua kokemistaan tunteista aikuiselle ihmiselle, olivatpa ne minkälaisia tahansa.
Wehkampille nämä tunteet olivat lapsuudessa stressi ja rauhattomuus, jotka syntyivät rutiinittomuudesta. Teini-iässä tunteet vaihtuivat ikätovereita kohtaan tunnettuun kateuteen.
”Mietin, että olisipa joulu noin helppoa”, hän kertoo.
Aikuisuus antaa valinnanvapauden, muttei poista ahdistusta
Aikuisuudessa Wehkampin ahdistus joulusta ei ole liiemmin vähentynyt. Samalla paikkakunnalla hänen kanssaan asuu äiti uusine puolisoineen sekä kaksi pikkuvelipuolta. Veljet viettävät silloin tällöin joulujaan aikaisemmasta suhteesta olevan isän luona, ja äiti tekee usein jouluisin vuorotyötä. Tarvetta matkustaa kauas muiden sukulaisten luokse Wehkampilla ei ole, varsinkin, kun kahden kissan kanssa matkaaminen tuo mukanaan omat haasteensa. Tämä tarkoittaa, että jokainen joulu on edelleen keskenään erilainen.
”Eräänä jouluna äiti oli töissä ja veljet isällään, joten olin kahdestaan kotona äitini nykyisen kumppanin kanssa. Hän pelasi toisessa huoneessa X-Boxilla, minä toisessa Playstationilla. Välillä söimme kinkkua yhdessä”, hän naurahtaa.
Kosketusta niin sanottuun perinteisempään jouluun hän on saanut ex-kumppanin perheeltä. Tästä kokemuksesta hän nautti kovasti.
Tänä vuonna Wehkamp on suunnittellut käyvänsä äitinsä luona pikkuveljienkin ollessa kotona. Tuleva joulu ahdistaa, kun ikävä muitakin sisaruksia kohtaan on suuri. Se, että hän voi palata omaan kotiinsa äidin asunnolta milloin haluaa, tuo jonkin verran helpotusta. Kotona odottavat kaksi kissaa, jotka ovat iloisia hänen näkemisestään, perinteistä riippumatta. Yksin hän ei kuitenkaan haluaisi olla, koska Wehkamp pitää joulusta ja sen yhteisöllisyydestä.
”Joulu on minulle tärkeää ja ihanaa aikaa, kaikesta huolimatta”, hän sanoo.
Kommentoi