Toimitsija on salibandypelien huomaamattomin hahmo

Varapallot toimitsijapöydällä. Kentällä on juuri tullut maali. Kuva: Jenna Suutari

Saavun Linnanmaan liikuntahallille noin kello yhdeltätoista lauantaiaamuna. Hallin aulassa jonkun joukkueen vanhemmat kasaavat kahviota, ja osa pelaajista odottaa joukkuekavereitaan. Tänään toimin päivän ajan toimitsijana junioreiden salibandyturnauksessa. 

Linnanmaan liikuntahalli on jo nähnyt parhaat päivänsä. Ennen sielläkin pelattiin pääsarjapelejä. Nyt niitä varten on tehty uusi nykyajan standardit täyttävä halli Kastelliin. Toimitsijan työ on urheilun ulkopuolella usein tuntematon käsite. Toimitsija on yksi urheilukilpailuiden tärkeimmistä mahdollistavista henkilöistä. Ilman toimitsijaa kilpaurheilutapahtumia olisi hyvin vaikeaa järjestää. Salibandyssa toimitsijoita on yleensä peleissä yhdestä neljään, ikäluokasta riippuen.  

Tänään pelataan paikallisen junioriliigan nuorimpien sarjaa. Pelaajat ovat iältään noin 6–7-vuotiaita, joten pelit pelataan normaalia pienemmissä kaukaloissa, joita halliin rakennetaan kaksi. Toimitsijoita on paikalla neljä, kummankin kaukalon reunalle kaksi.  

Valmistelut ovat työn kiireisin osuus 

Saavuimme toimitsijaporukalla paikalle noin tuntia ennen pelien alkua. Tunnin aikana kasaamme kaukalot, laitamme maalit paikoilleen ja tuomme toimitsijapöydät kaukaloiden reunalle. 

Junioreiden peleissä toimitsijoiden työnkuva on hyvin pelkistettyä. Pelien ulkopuolella kasaamisen ja purkamisen lisäksi huolehdimme hallin ja pukuhuoneiden siisteydestä. Vastaamme myös esimerkiksi vanhempien ja valmentajien kysymyksiin.  

Pelien aikana laskemme maalit, merkkaamme voittajat ja otamme peliaikaa kellolla. Pienimpien peleihin kuuluu myös vaihtoajan viheltäminen. Kun vihellys käy, pelaajat kentällä vaihtuvat, ja peli jatkuu taas keskialoituksella. 

Ikäluokan ja sarjatason noustessa myös toimitsijoiden tehtävät lisääntyvät. Ajanoton ja maalien merkitsemisen lisäksi peleissä tulee myös esimerkiksi jäähyjä, jotka pitää merkata ja kellottaa. Vanhempien ikäluokkien sarjoissa käytössä on myös sähköinen tulospalvelujärjestelmä, jota yksi toimitsija käyttää pelien aikana. Lisäksi tehtäviin voi kuulua laukaisukartan pitäminen ja plus-miinus -tilastojen laskeminen.   

Pelien alku lähestyy 

Kun kello lähestyy kahtatoista, pelaajat saapuvat kentille lämmittelemään. Seuraavat seitsemän tuntia hallissa käy kova hälinä. Joukkueita tulee ja menee pelien mukaisesti, ja ihmiset meidän ympärillämme vaihtuvat.   

Puoli neljän aikaan syön evässalaattini. Alan syömään samalla, kun pilliin vihelletään ja peli meidän kentällämme alkaa. Kun saan salaatin syötyä, toinen joukkueista on ehtinyt tehdä jo kahdeksan maalia. Tasoerot joukkueiden välillä saattavat usein olla suuria. Niitä pyritään vähentämään järjestämällä enemmän ja vähemmän pelanneiden sarjat erikseen. Eroja kuitenkin syntyy, sillä näin pienten sarjoissa tytöt ja pojat saattavat pelata samassa sarjassa, jotta joukkueita tulisi tarpeeksi.   

Toimitsijalta vaaditaan huomaamatta paljon 

Toimitsijan työssä hankalaa on se, että esimerkiksi vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä, että toimitsija tekee työtään. Etenkin juniorisarjoissa vanhemmat ajattelevat, että toimitsija voi joustaa säännöistä, koska he pyytävät.  

Usein vanhempien toiminnasta saattaa saada käsityksen, että he ajattelevat toimitsijoiden olevan paikalla vapaaehtoisesti. Yleensä junioripeleissä toimitsija on itsekin juniori-ikäinen,  ja silloin vanhemmat myös suhtautuvat työntekijään kuin lapseen.  

”Kerran olin yksin toimitsemassa hallissa, jossa katsomo on käytännössä mahdoton pystyttää ilman apua. Sain esimieheltä ohjeen, ettei katsomoa tarvitse tällaisessa poikkeustilanteessa pystyttää. Eräät halliin tulleet vanhemmat kuitenkin pystyttivät sen kysymättä minulta. Kun pyysin näitä vanhempia laittamaan katsomon myös takaisin kasaan pelin jälkeen, sain vastaukseksi vain, että järjestäjät keräävät sen sitten pois. Minä olin ainut niin sanottu järjestäjä”, työparini kertoo.  

Tällaisia tapauksia sattuu harmittavan usein. Se, että joku tuntematon työtään tekevä saattaa joutua siivoamaan jäljet päivän päätteeksi, ei käy yleisön mielessä. Eväsleivistä jääneet roskat jätetään pukuhuoneen penkille pelien jälkeen ja pillimehupurkit lojuvat lattialla.  

”Toimitsija on sellainen huomaamaton tyyppi näissä peleissä. Jos jokin menee pieleen, se huomataan varmasti, mutta jos kaikki sujuu hyvin, kiitosta ei juurikaan kuulu”, eräs tuomari kuvailee pelien ohella.  

Liigapeleissä toimitseminen on luonnollisesti paljon tarkempaa ja ammattimaisempaa. Toimitsijalta vaaditaan pätevyys, joka hänen täytyy olla valmis todistamaan kysyttäessä. 

”Kun toimitsen esimerkiksi liigapelejä, työnkuva ja arvostus ovat ihan eri luokkaa. Jopa joukkueiden valmentajat saattavat käydä pelin jälkeen kiittämässä. Eikä kukaan muu kuin tuomari puutu meidän toimintaamme. Samalla naamalla minä kuitenkin siellä toimin, eikä kukaan tule tytöttelemään pelin jälkeen”, toimitsijakaverini kertoo kokemuksistaan liigapeleissä.  

Salibandy on kasvava laji. Tuomareita koulutetaan lisää, ja seurat pyrkivät saamaan kasaan joukon toimihenkilöitä, jotta pelit sujuisivat mutkitta. Toimihenkilöksi päätyy usein jollain tavalla salibandyn kanssa tekemisissä olleita henkilöitä, kuten esimerkiksi pelaajia tai heidän vanhempiaan.  

Työparini on ollut toimitsijana kolmen kauden ajan.  

”Aloitin, kun pelasin itse vielä samassa seurassa salibandya. Valmentaja kysyi mukaan ja siitä se sitten lähti.” 

Peli käynnissä, maalivahti valmiina ottamaan palloa kiinni. Kuva: Jenna Suutari

Halli hiljenee 

Päivän loppua kohden alkaa väsyttää. Seuraamme viimeisiä pelejä hiljaa. Kun nekin vihdoin loppuvat ja halli hiljentyy täysin, alamme keräämään kaukaloita ja toimitsijapisteitä pois.  

”Työpäivät saattavat joskus käydä hieman puuduttaviksi, koska ne soljuvat yleensä samalla kaavalla. Huonoimpina päivinä vanhemmilta tai valmentajilta saattaa tulla jopa asiatonta palautetta ja pienetkin mokat huomataan helposti. Tällaisista tapauksista ilmoitetaan kuitenkin aina esimiehelle, joka hoitaa asiaa eteenpäin”, työparini kommentoi.  

Tänään toimitsijapöydässäkin oli tavalliseen tapaan rauhallista. Muutama valmentaja kävi kysymässä, kummalla kentällä heidän joukkueidensa pelit pelataan. Päivä sujahti lopulta ohi äkkiä, vaikka aamulla tuntui, että istumme pöydässä lähes ikuisuuden.  

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*