MM-kisat sen todisti: Hiihtotapahtumassa on vielä hohtonsa

Norjalaisilla ja italialaisilla hiihtofaneilla oli hauskaa Lahdessa.

Lahden MM-hiihtojen kuudes kilpailupäivä oli ilmentymä urheilun juhlasta. Maailmanmestaruus ei lopulta tuntunut kaikista olennaisimmalta asialta.

Tikkurilan asemalla ihmisten määränpään huomaa. Vaunu on täynnä ihmisiä, joilla on Suomen tai Norjan lipun väristä vaatetta yllä. On kansallislippua, paitaa, erilaista päähinettä. Suomalaisiin yhdistetty liite tuulipukukansasta ei ole liioiteltua. Ei yritetä näyttää erityisin tyylikkäiltä, sillä ihmiset ovat sonnustautuneet urheilullisesti ja lämpimästi.

Vaunussa on huomattavasti kovempi metakka, mihin VR:n kyydissä on yleensä tottunut.  Kännyköitä tai muita päätelaitteita ei näy, vaan ihmisten väliltä kuuluu innokasta puheensorinaa.

Lahden rautatieasemalta kulku kohti Salpausselkää sujuu hyvässä hengessä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella, mutta ottavat yllättävän rauhallisesti. Jääkiekon MM-kisoista totuttu suomalaisfanien meluaminen ja räävitön huutelu loistavat poissaolollaan.

Useammat eivät ole varmoja suunnasta. Pääasia, että seurataan edessä tarpovia. Eiköhän sinne perille löydetä.

Matkan varrella katumaisemaa koristaa Lahden MM-hiihtojen väri, violetti. Kisojen virallista logoa ja eri maiden lippuja näkyy erilaisten yritysten ja putiikkien ikkunoissa.

Yhdistetty oli ennakkoon keskiviikon vähiten kiinnostavin laji. Silti sen mäkiosuutta oli tullut seuraamaan ihan mukava yleisöjoukko.

Tunnelma pitää aloillaan

Päivän ensimmäisessä kisatapahtumassa yhdistetyn suurmäessä ihmisiä on mäkimontun katsomoissa jo yllättävän mukavasti. Mäkikisa ja sen ympärillä oleva tunnelma näyttää purevan yleisöön. Väki kannustaa ja taputtaa alkupään heikoimmillekin hyppääjille.

Mukaansatempaava musiikki saa ihmisissä pienimuotoista liikettä aikaan. Soitettavia kappaleita ei soiteta täällä loppuun asti, vaan biisi vaihtuu minuutin jälkeen vauhdista seuraavaan.

Vaikka suomalaiset urheilijat eivät mäkiosuudella onnistukaan, tämä ei saa ihmisiä kaikkoamaan paikalta. Kierroksen päättävien saksalaistähtien suoritukset seurataan loppuun asti.

”On upeaa seurata ulkomaalaistähtienkin esityksiä”, toteaa 71-vuotias Georg.

Pielavetinen Georg kertoo seuraavansa hiihtolajien maailmancupeja ahkerasti. Paikan päälle on tullut hänen kaltaisiaan hiihtofaneja, mutta myös livetapahtumista nauttivia ihmisiä, joille itse urheilu ei ole suuressa roolissa.

”Ennen kaikkea tärkeintä on tämä tunnelma sekä se, että näkee paljon iloisia ihmisiä”, sanoo hyväntuulinen Henrik Svård.

”Hiihtourheilua ei tule muuten seurattua. Vanhoina lahtelaisina tänne oli mukava tulla viettämään lasten kanssa hiihtolomaa. Menestyminen ei ole tärkeintä, vaan fiilis paikan päällä”, Teemu ja Maija tähdentävät.

Kilpailupäivän päättävällä yhdistetyn hiihto-osuudella porukkaa riittää lehtereillä, vaikka suomalaisurheilijoiden tilanne ei näytä mitenkään ihmeelliseltä. Yleisöä on kisan aikana huomattavasti enemmän kuin kaksi vuotta sitten, jolloin Lahden esikisoissa esimerkiksi pääkatsomo oli lähes tyhjillään.

Ihmisten kommenteista paistaa läpi, ettei yhdistetty on ole lähtökohtaisesti yhtä odotettu laji kuin maastohiihto. Paikan päällä fiilistely ja urheilun seuraaminen lähietäisyydeltä, ei saa ihmisiä kuitenkaan helposti pois.

”Kun tänne kerta on tultu, halusi sen kisan silti nähdä. Hannu Manninen ja nuoret suomalaiset ovat kuitenkin näkemisen arvoisia”, eräs henkilö toteaa.

Menestyksen todistaminen

Miesten perinteisen kisa on päivän odotetuin kilpailu, ja se näkyy stadionyleisössä. Katsomoita peittävät siniristiliput, mutta toiseksi näkyvin kannatusjoukko on norjalaisilla.

Norjalaiset ovat pukeutuneet perinteikkäällä tavalla maansa väreihin kirjoneulepuseroin. Huutokaarteessa vuonomaan urheilijat rytmittävät kisaa omalla tyylillään: päristelevin rummuin, rääkyvin torvin ja kilkattavin kelloin.

”Norjalaiset ovat kyllä kuuluneet ja pukeutuneet hyvin. He ovat myös varustautuneet hyvällä huumorilla”, näkevät lahtelaiset ystävykset Marjukka ja Päivi.

Suomen edustajat Sami Jauhojärvi, Lari Lehtonen ja Matti Heikkinen saavat lähdössä kotiyleisöltään valtaisan kannustuksen. Kukaan urheilija ei saa kuitenkaan sellaista metakkaa aikaan kuin Iivo Niskanen. Suomalaiskatsojat ovat jo etukäteen perillä siitä, mihin miehen rahkeet voivat parhaimmillaan yltää.

Kilpailun edetessä yleisön odotus palkitaan, kun Iivo tällää eri väliaikapisteillä lisää eroa muihin. Stadionilla ihmiset joko seuraavat isoilta näytöiltä tai kuuntelevat Antero Mertarantaa, kuinka kansan suosikki metsästä etenee. Ihmiset vaikuttavat toiveikkailta. Luottavainen olo vahvistuu, kun Niskanen piipahtaa viimeistä kertaa stadionilla ennen maalia.

”Mies ja sukset näyttävät erittäin hyvältä. Kyllä se mestaruus näyttää tulevan”, muuan vanhempi mieskaksikko tokaisee.

Niskasen lähestyessä maalia-aluetta, paikalla oleva yleisö hurmioituu entisestään. Tuleva maailmanmestari saatellaan kentälle raikuvin kannustushuutojen sekä siniristilippujen siivittäminä. Legendaarista hetkeä säkenöivät myös valtaisat Iivo-huudot, äänimeren seasta kantautuva Mertarannan fanaattinen selostus sekä nykyajan kuvaan kuuluvat kännykkäkamerat, joilla ikimuistoinen tilanne taltioidaan kuvin ja videoin.

Iivo Niskasen voitto kruunasi kisapäivän.

Siisti ilmapiiri

Pistävintä on yleisön reaktio Norjan kiisteltyä Martin Johsrud Sundbya kohtaan. Sundbyn hiihtäessä suomalaiskatsojilta ei vihellyksiä juuri kuulu. Ylipäänsä norjalaisten ja suomalaisten ympärillä ei kitkaa huomaa.

”Suomalaiset ovat hiukan muistuttaneet parisprintissä Iivon kaataneesta Emil Iversenistä, mutta sehän kuuluu tähän touhuun”, Marjukka ja Päivi tuumivat.

Miesten hiihtokisan kukitusten aikana soitetaan Maamme-laulu, ja paikalla oleva väki kunnioittaa tilannetta ottamalla päähineen pois päästä.

Stadionilla ja sieltä poistuttaessa taukopaikalle tunnelma on kuitenkin maailmanmestaruudesta huolimatta maltillinen. Ihmiset vaikuttavat hyväntuulisilta ja onnellisilta. Tarvetta ylenpalttiseen juhlimiseen ei näytä olevan. Juopuneisiin ihmisiin ei törmää.

Voitokas hetki käsitellään mielen sopukoissa tyynesti. Tunnelma on samankaltainen kuin paikalle tullessa. Elämän onnellisuus pilkahtelee. Sellaisen tunteen voi näköjään löytää edelleen vanhan kunnon hiihtokisoissa.

 

 

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*