Joulua odotetaan myös rauhanturvaajien tukikohdassa

Vaunumiehet partioivat Sisu XA-185:lla Israelin ja Libanonin rajalla (tulitaukosopimuksen raja) sekä alueilla, joista on ammuttu raketteja Israelin puolelle. Kuva: Puolustusvoimat

Kolmannen soittoyrityksen jälkeen linja vihdoin toimii ja kaksi rauhanturvaajaa tervehtii jämerällä äänellä. Vaikka rauhanturvaajien arki kuulostaakin kurinalaiselta, molempien äänestä voi kuulla hyväntuulisuuden.

”Hyvissä tunnelmissa täällä ollaan ja joulua odotellaan”, vaununjohtaja Antti Lehtikangas, 21, kertoo.

Toinen miesääni myötäilee Lehtikankaan sanoja. Ääni kuuluu ryhmänjohtaja Otto Päijäselle, 21.

”Täällä on koristelut olleet käynnissä jo pitkään. Joululaulut soivat ja kuusia on viritelty. Kyllä se tuo joulumies tuossa vieressä on niitä pääasiassa viritellyt”, Päijänen nauraa.

Eikä tässä vielä kaikki. ”Joulumies” Lehtikangas on miettinyt kaiken valmiiksi.

”Joulupukki tulee. Ostin pukin vaatteet tuosta lähikylämme lelukaupasta”, hän kertoo.

Miehet ovat olleet palveluksessa toukokuusta lähtien seitsemän kuukauden ajan, ja edessä on vielä viisi lisää. Molemmat päätyivät rauhanturvaajiksi Porin prikaatin jääkäripataljoonan kansainvälisistä valmiusjoukoista.

Seikkailunhalu johti hakemukseen

Otto Päijänen on saanut palvelusaikanaan varmistuksen, että hakee kadettikouluun ja jää puolustusvoimille töihin. Kuva: Antti Lehtikangas

”Halusin nähdä erilaista elämää, ympäristöä ja kulttuuria sekä ymmärtää paremmin konfliktien syitä. Minulle on ollut lapsesta asti selvää lähteä sotilasuralle”, Päijänen toteaa.

Ryhmänjohtajana hänellä on vastattavanaan kahdeksan rauhanturvaajan ryhmä. Hän on joukkueenjohtajan lähin alainen ja toteuttaa tehtäviä tämän haluamalla tavalla. Hän on partio- ja vartiointitehtävissä rauhanturvaajien lähin esimies.

Samassa operaatiossa palvelleelta sukulaiselta sai jo etukäteen hyvän ja totuutta vastaavan kuvan operaation tilanteesta ja olosuhteista.

”Täytyy muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja jos olisin lähtenyt matkaan esimerkiksi Afganistanissa palvelleiden ystävieni kertomusten perusteella, olisivat odotukseni olleet varmasti täysin erilaiset”, hän pohtii.

Antoisinta palveluksessa on ollut tiivis ja yhteenhiileen puhaltava porukka sekä tavallisten paikallisten osoittama vieraanvaraisuus.

Into lähti televisiossa näytetystä sarjasta

Lehtikangas kertoo intonsa syttyneen vuonna 2011, kun Subin kanavalta tuli Afganistan-sarja. Sarja on rauhanturvaajien kuvaama dokumentti operaatiosta Afganistanissa.

”Alussa sarja antoi erilaisen kuvan, mutta Afganistan onkin eri maa ja kyseessä oli erilainen operaatio. Myöhemmin armeijassa saatu kriisinhallintakoulutus antoi juuri sellaisen käsityksen rauhanturvaamisesta, mitä se tällä hetkellä täällä Libanonissa onkin”, Lehtikangas kertoo tyytyväisenä.

Koulutuksen myötä hän tiesi, että halusi kokea ja nähdä jotain erilaista. Vanhoilta rauhanturvaajilta kuullut tarinat lisäsivät intoa entisestään.

Paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen on ollut kokemus vailla vertaa, ja joukkueen kanssa yhdessä tekemiinen on tuonut yhteenkuuluvuuden tunteen.

Antti Lehtikangas on ollut tyytyväinen päätökseensä lähteä rauhanturvaajaksi. Kuva: Otto Päijänen

Kylissä saa olla tarkkana, etteivät autot raavi talojen seiniä

Päijäselle suurimmat haasteet ovat olleet epäsäännöllinen päivärytmi ja yksityisyyden puute.

”Majoitumme niin, että kolme tai neljäkin henkilöä saattavat nukkua samassa majoituskontissa, jossa oman muutaman neliön tilan muihin rauhanturvaajiin rajaa ainoastaan vanerista ja lakanoista tehdyt väliseinät. Niiden takana majailevilla taas saattaa olla keskenään aivan eri aikataulut. Kun yksi nukkuu, toinen voi tehdä lähtöä hommiin ja kolmas soittaa kotiin.”

Totuttelemista on ollut myös paikalliseen liikenteeseen ja mutaisiin teihin näin sadekaudella.

”Ei täällä ole oikeastaan minkäänlaisia liikennesääntöjä, ja kaikilla on koko ajan kova kiire. Tiet ovat kohtuullisessa kunnossa, mutta esimerkiksi kylät, joissa ajelemme ovat välillä niin kapeita, että saa olla tarkkana, ettei raavi talojen seiniä”, Lehtikangas konkretisoi.

”Palveluksessa ollaan 24/7”

Rauhanturvaajan arki koostuu operatiivisten joukkojen koulutuksissa pitkälti vartio- ja partiotehtävistä. Jäljelle jäävä aika käytetään kaluston, aseiden sekä rauhanturvaajien itsensä huoltamiseen.

Varsinaista vapaa-aikaa ei ole, vaan palveluksessa ollaan ympäri vuorokauden. Jäljelle jäävänä aikana voi rehkiä punttisalilla tai katsella elokuvia oleskelutiloissa.

Suomeen voi olla yhteydessä langattoman internetin ja VOIP-puhelimien välityksellä. Päijäsen mukaan joskus on päiviä, joiden päätteeksi yhteydenpitoon ei ole voimia. Sellaisia ovat pitkät työpäivät, joiden jälkeen on koulutusta ja lopuksi vielä kaluston huoltoa.

”Pitää tietää, ettei tänne lähdetty lomalle vaan töitä tekemään”

Sääntöjen ja määräysten noudattaminen kaikissa tilanteissa on osa sopeutumista.

”Vaikka väsyttää, niin täytyy muistaa pitää turvavyöt kiinni ja tehdä autoihin tarkastukset ennen liikkeelle lähtöä. Kaikki tämä on palvelusturvallisuutta, mikä on tärkeä asia näissä olosuhteissa”, Päijänen selittää.

Lehtikankaan näkemys on, että rauhanturvaajaksi lähteminen vaatii oikeanlaista mielentilaa ja asennetta.

”Pitää tietää, ettei tänne lähdetty lomalle vaan töitä tekemään”, hän tiivistää.

Miehen sopeutumisresepti on viime kädessä yksinkertainen.

”Parran ajaminen päivittäin ja oikeanlaisten vaatteiden pukeminen aamulla riittävät hyvin pitkälle”, hän naurahtaa hyväntuulisesti.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*