Toiset vannovat kohdanneensa kummituksen jos toisenkin, kun taas osa pyrkii selittämään samat asiat tieteen kautta – Onko kyse eksyneestä sielusta vai stressistä?

Kummitus voi olla jotain, mitä ei välttämättä näe tai kuule, mutta läsnäolon aistii. Kuva: Pixabay

Kummituksia, aaveita, haamuja. Kaapin ovet aukeavat itsestään ja silmäkulmassa vilahtaa tumma häivähdys. Meedio Elise Raitakalliolle, 55, tällaiset yliluonnolliset tarinat ovat arkipäivää.

Elise Raitakallio on meedio ja yrittäjä. Hän perusti yrityksensä Valo Ilonan vuosien 2011 ja 2012 vaihteessa, ja virallinen toiminimi rekisteröitiin vuonna 2013.

Raitakallio kertoo intuitionsa olleen aina vahva ja ensimmäisten näkijäkokemuksensa tapahtuneen parinkymmenen ikävuoden kieppeillä.

Hänen mukaansa meedion asiakkaita ei oikeastaan voi kategorisoida, sillä meedion palveluiden ääreen hakeutuvat ihmiset ovat pääasiassa eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa.

”En koe, että asiakaskunta olisi tiukasti ikäryhmään tai elämäntilanteeseen sidottu. Kuka vain kaipaakin jonkunlaista avaamista oman elämänsä solmuihin tai siihen mihin suuntaan on menossa”, Raitakallio kertoo asiakkaistaan.

Kummitukset ovat ihmisten luomaa energiaa

Raitakallion mukaan kummitukset ovat aina ihmisten luomaa energiaa. ”Esimerkiksi sielu, joka ei kehon kuoltua ole siirtynyt valoon vaan on jäänyt tänne maan päälle hakemaan tai etsimään jotakin, näyttäytyy meille ihmisille monesti kummituksena”, hän selittää.

Hän kertoo tekevänsä yhteistyötä erään kiinteistövälittäjän kanssa: ”Tarvittaessa lähden käymään kohteessa, ja sitten kuulostellaan, mikä siellä saattaisi hidastaa tai jopa estää myyntiprosessia.”

Yleensä syynä on kuitenkin ollut elävien ihmisten energiat, myyjän tai ostajien. Joissain tapauksissa on kuitenkin jouduttu tekemisiin kummitusten kanssa.

”Varsinkin vanhemmissa kohteissa saattaa olla sitten näitä niin sanottuja kummituksia, jotka on jääneet sinne pitämään omasta kodistaan huolta”, Raitakallio kertoo.

Aivojen temppuja

Psykologi ja yliopistotutkija Jukka Häkkinen, 51, toteaa, että tutkijan täytyy olla avomielinen.

”En kategorisesti sano, etten usko kummituksiin, mutta yleensä niille löytyy jokin luonnollinen selitys, tai sitten ne jäävät selittämättömiksi”, Häkkinen kertoo.

Hän arvelee monien ihmisten uskovan kummituksiin juuri niiden selittämättömien kokemusten kautta.

Nuorempana Häkkinen oli aiheelle avoimempi, mutta opiskelun ja aivojen tutkimisen myötä hän on nykyään pitkälti sitä mieltä, ettei yliluonnollisia toimijoita ehkä ole olemassa.

”Aivot pystyvät tuottamaan meille mitä kummallisimpia kokemuksia. Joitain semmoisia, mitä ei voisi uskoakaan, ja aivot pystyvät myös muokkaamaan niitä kokemuksia”, Häkkinen selittää.

Kaikelle ei löydy selitystä

Häkkisen mukaan kummitusten näkeminen tai kohtaaminen voidaan selittää monella erilaisella neurologisella häiriöllä. Esimerkiksi erilaisilla epileptisillä häiriöillä, tilapäisellä aivotoimintahäiriöllä, hallusinaatioilla ja joskus jopa heikkonäköisyydellä voidaan selittää kummituskokemuksia. Myös normaalit asiat kuten stressi, väsymys ja ylirasitus saattavat olla osasyitä.

Aina tilanteisiin ei kuitenkaan löydy selitystä. Häkkiseltä on monesti kysytty, miten hän selittäisi jonkin kysyjän oman yliluonnollisen kokemuksen.

Jälkeenpäin tilanteita on vaikea arvioida ja aina syytä ei ole.

”Silloin sanon, että mielenkiintoinen kokemus, mutta en tiedä mistä siinä mahtoi olla kyse”, Häkkinen kertoo.

Avoin mieli on tärkeää

Meedio Elise Raitakallion mukaan kaikilta ihmisiltä löytyy kykyjä aistia kummitukset tai muita yliluonnollisia asioita.

”Kaikilla meillä on ne kyvyt ja taidot olemassa, mutta kaikilla ei ole halua tai kutsumusta lähteä käyttämään niitä”, hän kertoo.

”Kannattaa pitää avoin mieli asioihin”, antaa Raitakallio vinkiksi.

Myös Häkkinen on sitä mieltä, että hän ”on valmis yllättymään iloisesti”, mikäli paikkansapitäviä todisteita kummituksista on tarjolla.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*