Suomenpystykorva taipuu moneksi

Muksa käy välillä levähtämässä yleisön joukossa. Kuva: Hanna Soini

Pikimustat kuonot tuhistavat pitkin Oulun pääkirjaston lattiaa, eikä yksikään nurkka, ihminen tai esine jää nuuskimatta. Salissa kaikuu terävä haukahtelu, kun paikalle saapuneet kippurahännät vaihtavat kuulumiset. Oulun Seudun Pystykorvakerhon edustajat ovat tulleet koirineen kertomaan suomenpystykorvasta, joka on monelle lapsuudenkodista tuttu rotu.

Ennen tapahtuman alkua rotujärjestön toiminnassa mukana oleva Heikki Niemelin päästää Muksa-koiransa hihnasta luottavaisin mielin. Se ei ole vieraasta paikasta ja ihmisistä moksiskaan, vaan lähtee heti tutkimaan paikkoja. Välillä kun omistajan silmä välttää, Muksa livahtaa avoimesta ovesta kirjaston aulaan, mutta palaa aina kiltisti takaisin, kun Niemelin huhuilee sitä.

Kun paikalle saapuneet parikymmentä henkilöä asettuvat istumaan, Marja Kontas aloittaa esitelmänsä. Hän tarjoaa kattavan tietoiskun rodusta ja kertoo myös omista kokemuksistaan rodun kasvattajana. Välillä niin lasten kuin aikuistenkin huomio kuitenkin herpaantuu penkkien välissä tassutteleviin punaturkkeihin.

Kontas kertoo, että suomenpystykorva on hänen kokemuksensa mukaan muuttunut viime vuosikymmeninä selvästi sosiaalisemmaksi ja avoimemmaksi. ”Aggressiivisiin tai suojeluviettisiin yksilöihin ei enää oikeastaan törmää”, hän sanoo. Kontaksen mukaan myös rotua vaivannut epilepsia on saatu kitkettyä huolellisella jalostuksella lähes kokonaan ja nykyään suomenpystykorva on erittäin terve rotu.

Ilmapiiri on rennon keskusteleva, eikä yleisö epäröi esittää kysymyksiä, joihin myös muut paikalla olevat Pystykorvakerhon jäsenet vastaavat. Koiratkin haluavat ottaa osaa keskusteluun, mutta Niemelin puuttuu tilanteeseen. ”Muksa, pystykorvat eivät räksytä”, hän toruu lempeästi. Se riittää kääntämään Muksan huomion takaisin hiljaisempiin touhuihin.

Kun paikallaolijat hiljenevät katsomaan videota suomenpystykorvan kanssa metsästämisestä, koiratkin rauhoittuvat ihmisten jalkoihin nauttimaan rapsutuksista. Videolta kuuluvat laukaukset saavat kuitenkin niiden päät kääntymään ja korvat höristelemään.

Räksyttävästä pihavahdista seurakoiraksi ja agilitykentille

Kontas ja Niemelin haluavat molemmat kumota vanhoja rotuun liittyviä myyttejä. He kertovat, että suomenpystykorva pärjää yhtä lailla niin kerros- ja rivitaloasunnossa kuin maallakin.

”Pääasia on että koira saa tarpeeksi liikuntaa, ja vaikkei sillä metsästäisikään, sen täytyy päästä juoksemaan vapaana metsässä”, Kontas sanoo ja Niemelin nyökkäilee mukana.

Niemelin kertoo, että ajatus suomenpystykorvasta häkissä nököttävänä pihavahtina on vanhentunut. Uskomus siitä, ettei hyvä metsästyskoira voisi olla hyvä perhekoira, ei hänen mukaansa pidä paikkaansa. Kontas ja Niemelin ovat kuitenkin mielissään siitä, että nykyään ihmiset ottavat hyvin selvää rodusta ennen koiran hankkimista. He myös kertovat, että suomenpystykorvan kanssa voi harrastaa vaikka agilitya tai tokoa.

Lopuksi he tiivistävät suomenpystykorvan olevan ystävällinen, iloinen, seurallinen, leikkisä ja uskollinen. Muutkin paikallaolijat innostuvat listaamaan lempiominaisuuksiaan rodusta.

”Suomenpystykorva on myös kohtuullisen kova saunakaveri”, Niemelin naurahtaa.

____________________________________________________________________________________________________________

Suomenpystykorva

  • Suomen kansalliskoira
  • elinikä n. 12 vuotta
  • terve
  • pääasiassa metsästyskoira
  • tarvitsee paljon liikuntaa
  • helppohoitoinen turkki
  • sopii lapsiperheeseen
Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*