Ratsastuksen eettisyys puhuttaa

Eerika Kaappola on harrastanut ratsastusta nuoresta iästä asti ja omistaa tällä hetkellä kaksi omaa hevosta. Kuva: Tiia Brinck

Sosiaalisen median keskustelupalstoilla on viime aikoina puhuttu paljon ratsastuksen eettisyydestä. Mielipiteitä puolesta ja vastaan on useita. Entinen ratsastaja, eläinsuojeluasiantuntija sekä kahden hevosen omistaja kertovat tässä jutussa omat näkemyksensä.   

Entinen hevosharrastaja Terhi-Anneli Koivisto kiinnostui ratsastuksesta hyvin nuorena. Koivisto harrasti ratsastusta aktiivisesti kahdeksanvuotiaasta parikymppiseksi. Talli oli hänelle kuin toinen koti, ja aamusta iltamyöhälle venyneet tallipäivät olivat antoisia. 

”Tunsin kuitenkin monesti selittämätöntä surua, kun suljin illalla viimeisenä tallin ovet. Kyseenalaistin jo tosi nuorena sitä, että onko tämä oikein.”

Hän lopetti ratsastuksen moraalisista syistä. 

”En pystynyt enää perustelemaan itselleni sitä, miksi minun pitäisi saada käyttää hevosta omiin tarpeisiini. Ei hevosta ole tehty siihen, että me ihmiset istuttaisiin sen selässä.”

Koivisto ajattelee, että ihmisten tulisi elää arvostavassa suhteessa luontoon ja eläimiin. 

”Lajit tulisi mielestäni elvyttää. Meidän ei pitäisi liikuttaa hevosia yhtään mitenkään. Niiden pitäisi antaa liikkua ja elää vapaana. Se on kuitenkin epärealistista. Totta kai meidän tulee pitää huolta eläimistä, jotka on jo tuotettu tähän maailmaan. Yhdenkin eläimen pelastaminen ja siitä huolehtiminen tarkoittaa eläimelle koko maailmaa ja universumia. Eläinten tuottaminen ihmisen hyödykkeeksi tulisi silti ajaa alas kokonaan.”

Koivisto kokee ratsastuksen olevan kaikesta huolimatta upea harrastus, josta oli hankala luopua. 

”Hevosta voi liikuttaa myös maasta käsin. Ihmisellä ei ole mitään syytä nousta hevosen selkään, vaikka se voi olla mahtava kokemus. Meidän tulisi punnita hevosen hyvinvointia.”

Apuvälineet vaikuttavat eettisyyteen

Eerika Kaappola aloitti ratsastuksen kahdeksanvuotiaana ja omistaa tällä hetkellä kaksi hevosta. Hän ei koe ratsastuksen olevan lähtökohtaisesti erityisen epäeettistä. 

”Tiedän kyllä, että on tilanteita, joissa ratsastus voi olla epäeettistä. Ratsastuksessa käytettäviä apuvälineitä voidaan käyttää hyvinkin väärin. Väkivaltaakin on olemassa hevosmaailmassa, mutta se ei mielestäni ole oikein. Ei hevosta voi pakottaa tekemään asioita väkivallalla. Ei koiraakaan saa lyömällä tottelemaan. Kyllä sitä esiintyy ja olen siitä tietoinen, mutta haluan itse toimia paremmin.”

Kaappola kertoo ratsastustyylin vaikuttavan paljon siihen, sattuuko hevosta ratsastettaessa. 

”Hevoselle on epämukavaa, että revitään ohjista, potkitaan liikkeelle tai ylipäänsä käytetään ylimääräistä voimaa. Niin se olisi ihmisellekin tai muulle eläimelle. Ei kukaan halua, että niitä lyödään tai pakotetaan johonkin liialla voimalla.” 

Hevosen lajityypilliseen elämään kuuluvat lauma ja laiduntaminen

Moni keskustelupalstojen kommentoija oli sitä mieltä, että hevosen tulisi saada elää mahdollisimman lajityypillisesti. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluasiantuntija Elisa Seppo kertoo, että hevosen lajityypilliseen elämään kuuluvat muun muassa laiduntaminen sekä laumassa oleminen. 

”Hevoselle lajityypillinen elämä olisi sellainen, että se saisi olla laumassa, jossa on vähintään neljä hevosta. Hevosella on myös tarve laiduntaa. Hevosen tulisi siis saada ruokaa vatsalaukkuun vähintään neljän tunnin välein, jotta vatsahapot eivät nouse liian korkealle.”  

Hevostalleilla laiduntamisen tyyppinen syömisrytmi voitaisiin tarjota hevosille esimerkiksi asentamalla karsinoihin ruokinta-automaatit. 

Sepon mielestä ratsastus voi huonosti toteutettuna olla epäeettistä.  

”Lähtökohtaisesti se ei ole epäeettistä. Ratsastusta voi toteuttaa myös sillä tavalla, että hevonen hyötyy siitä. Ratsastajan pitää tosin ottaa paljon asioita huomioon, jotta se tapahtuu aidosti hevosen ehdoilla.” 

Seppo painottaa, että ratsastus sisältää paljon epäkohtia.  

”Ongelmallista on, että yhteisöt ovat suljettuja ja kynnys esimerkiksi hevosen väkivaltaiseen kohteluun on korkea. Hevosen väkivaltainen kohtelu kuuluu aina eläinsuojeluviranomaiselle.” 

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*