Vankila vai kuntoutus – laista löytyy vaihtoehtoja

Suomen laista löytyy vaihtoehtoja perinteiselle vankeusrangaistukselle. (Kuva: Maria Nikkilä)

Suomen laki on mahdollistanut jo kahden vuosikymmenen ajan huumetuomion saaneen henkilön sijoittamisen lopputuomionsa ajaksi päihdekuntoutuslaitokseen. Parhaimpina vuosina sijoituksia on tehty 50-60, mutta määrä on sittemmin vähentynyt, ja viime vuonna niitä tehtiin enää kymmenkunta. Syynä tähän on kuntien ja Rikosseuraamuslaitoksen taloudellisesti heikentyneet tilanteet.

Vuonna 2012 oikeusministeriö esitti niin sanottua sopimushoitoa, joka olisi tarkoitettu rikoksentekijöille, joiden riippuvuus päihteiden käytöstä on syynä heidän rikollisuuteensa ja joiden voidaan olettaa noudattavan hoito-ohjelmaa ja muita sopimushoidon ehtoja. Tämä lakiesitys kuitenkin kaatui viimeisessä vaiheessa siihen, että sopimushoidon rahoittajaa ei löytynyt.

”Sopimushoito tai sen tapaiset vaihtoehdot ovat laajasti käytössä muun muassa muissa Pohjoismaissa. Niiden käyttäminen myös vankeuden vaihtoehtona olisi hyvä ottaa uudelleen tarkasteltavaksi”, pohtii Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Ulla Knuuti.

Ei vähiten tärkeä jatkohoito

Vuonna 2018 eduskunta päätti muuttaa sakkovankeuden muuntosuhdetta kasvatettavaksi. Tämän myötä oikeusministeriö sai tehtäväksi päihdeongelmaisten sakkovankien sijoittamisen ulkopuoliseen laitokseen vankilassaolon sijaan. Jatkossa sijoituksia pyritään lisäämään ympäri Suomen, ja tähän on myönnetty myös erillinen rahoitus.

”Tapahtuu päihdehoito sitten vankilassa tai siviilissä, yleensä se ei ole vaikutuksiltaan hyvä, jos hoidon päättymisen jälkeen jatkohoito on puutteellista”, Knuuti toteaa.

Samaa painottaa myös A-klinikkasäätiön tutkija Teemu Kaskela. Hän mainitsee, että todellinen haaste on ylläpitää päihteetöntä elämää myös vankilasta vapautumisen jälkeen – kun kohtaa uudestaan ne tilanteet, joissa on aikaisemmin käyttänyt päihteitä, houkutus palata vanhoihin tapoihin on suuri. Kaskela epäilee, että tällaisia tilanteita varten annettavia eväitä vankiloilla on rajatusti.

”On tärkeää kehittää sitä, miten ne jatkuvat vankilan jälkeen”, hän summaa.

Vankiloiden panostus päihdehuoltoon

Kaskela on ollut mukana pohjoismaisessa projektissa, jossa tutkittiin vankiloiden päihdekuntoutusohjelmia. Suomessa näistä seurattiin kolmea. Kuusikymmentäluvulla alkaneessa uusklassisessa kriminaalipoliittisessa ajattelussa haluttiin erottaa rankaiseminen ja kuntouttaminen toisistaan, minkä vuoksi vankiloiden rooli päihdekuntoutuksessa oli vähäinen.

Hankkeessa todettiin vankilassa tapahtuvan päihdekuntoutuksen roolin kasvaneen, kun Suomi on ottanut askelia kohti rankaisemista ja kuntouttamista yhdistelevää kuntoutusajattelua. Kaskela tuo myös esiin pohdinnan siitä, missä määrin vankilassa tapahtuva päihdetyö on vapaaehtoista: ”Tuomitun tai hoitoon hakeutuvan oma halu on kuntoutumisessa erittäin tärkeää”.

Oulun käräjäoikeuden tuomari ja rikososaston johtaja Jyrki Määttä vahvistaa, että lainsäädäntö mahdollistaa päihteettömän elämäntavan tukemisen rangaistusten täytäntöönpanossa, mutta tarkentaa myös, että rikoslaissa, johon tuomioistuimen määräämät rangaistukset perustuvat, ei käsitellä yksityiskohtaisesti rikosseuraamuslaitokselle kuuluvaa rangaistusten täytäntöönpanoa.

Suomen käytössä oleva rikoslaki säädettiin vuonna 1889, ja se tuli voimaan huhtikuussa 1894. (Kuva: Pexels)

”Perinteinen oikeusajatteluhan on ollut sellainen, että siinä on luja usko kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja rangaistusten yleisestävyyteen”, Määttä kertoo. ”Kaikille, jotka vääryyksiä tekevät, pitää joku seuraamus niistä tulla.”

Hän kuitenkin nostaa esiin, että nykyisessä lainsäädännössä korostuu kriminaali- ja kontrollipoliittisten toimenpiteiden vaikutus, eli erityisestävyys, jossa avun ja hoidon merkitys on suuri.

”Ei sen pidä olla pelkkää kakun istumista, vaan pyritään auttamaan ja järjestämään sellaista toimintaa, joka tukee esimerkiksi päihteettömyyttä.”

  • Vankilavuorokausi maksaa noin 220 euroa suljetussa laitoksessa ja avolaitoksissa noin 100 euroa vähemmän. Päihdehoitolaitoksissa vuorokausihinnat vaihtelevat riippuen hoitomuodosta noin 140 – 280 e/vrk. A-klinikalla päihdehoitoyksikön hinnat ovat 314 ja 430 euron väliltä riippuen hoidon vaativuudesta.
  • Vangeista noin 80 prosentilla on tai on ollut ongelmia päihteiden käytön kanssa.
  • THL:n ylläpitämän SOTKAnetin tilastojen mukaan avohoidon aikuispalveluissa oli vuonna 2018 yhteensä 37 570 henkilöä. Laitosmuotoisissa katkaisuhoidoissa oli 8 878 henkilöä.

Toisenlainen todellisuus

Elisan, 18, elämä lähti menemään alamäkeä, kun hän oli kahdentoista. Tuolloin kuvioihin astuivat myös erilaiset päihteet. Hänet otettiin huostaan muutama vuosi myöhemmin.

Erityisen huolenpidon osasto (EHO) tuli ensimmäisen kerran tutuksi viidentoista vuoden iässä.

”Se oli betonihuone, jossa oli patja lattialla. Ei muuta. Ei valonkatkaisijaa, ei pistorasiaa, ei kaappeja, ei mitään.”

Oleskelua Muhoksen ja sittemmin Rovaniemen EHOilla kertyi kaikkiaan 15 kuukautta. Kummassakin paikassa rajoitukset olivat likipitäen yhtä tiukat: omaa puhelinta ei saanut pitää ja kontaktit muihin – niin asiakkaisiin kuin henkilökuntaan – oli minimoidut. Joskus se oli vain istumista huoneesta, josta pääsi välillä yhteisiin tiloihin syömään. Elisa moittii tapaa lähestyä ongelmaista nuorta: ”Se kasvattaa vaan kapinaa, saa ajattelemaan, että kunhan pääsen täältä pois, vedän niin paljon aineita kuin sielu sietää!”

Erityinen huolenpito on moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jonka avulla katkaistaan lapsen itseensä kohdistama vahingollinen käyttäytyminen. (Kuva: Pexels)

Nuoresta iästään huolimatta naisen elämään on mahtunut paljon kokemuksia aina kodittomuudesta erilaisiin laitoksiin. Jälkimmäisiä yhdistää sama piirre: aktiviteettien puute. Elisa kertoo, että joissain paikoissa pääsi välillä laittamaan itse ruokaa ja katsomaan tv:tä, mutta edes se ei ollut jokapäiväistä. Neljän seinän sisällä istuminen kasvattaa hänen mukaansa kieroon: ”Kaikki aina sanoo meidän nuorten keskuudessa, että vankilakin olisi parempi kuin tämä. Toisinaan joku saattoi heittää läppää, että pitääkö sitä tappaa joku, että pääsee täältä pois.”

Toinen toive olisi tuet: ”Asunnolliselle tuki on noin 500 euroa kuukaudessa, asunnottomalle vain 360, vaikka juuri silloin tarvitsisi enemmän apua. Jos haluaa lämmintä ruokaa, sitä pitää hakea pikaravintolasta, koska omaa keittiötä ei ole.”

Hän jäi kaipaamaan myös hoitohenkilökunnan läsnäoloa. Pahimpina hetkinään, esimerkiksi kärsiessään vieroitusoireista, hänestä tuntui, ettei juuri kukaan välittänyt: ”Yksi tai kaksi hoitajaa olivat sellaisia, että jäivät juttelemaan. Muista huokui motivaation puute.”

Tällä hetkellä Elisan tilanne on hieman helpottamaan päin, sillä hän kertoo päässeensä täysi-ikäistymisensä myötä korvaushoitoon. Se on opioidiriippuvaisille tarkoitettu hoito, jossa riippuvuutta hoidetaan buprenorfiini- tai metadoni-lääkevalmisteella. Kaikesta huolimatta nainen pystyy hymyä äänessään toteamaan: ”Tätä tämä on, elämää.”

Asian arkaluontoisuuden vuoksi Elisa ei esiinny jutussa oikealla nimellään.

Lähteet:

Rikosseuraamuslaitos

Laki sopimushoidon kokeilemisesta

Hallituksen esitys eduskunnalle sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevan sääntelyn muuttamiseksi

Finlex: rikoslaki ja vankeuslaki

Nuorten ystävät, erityinen huolenpito EHO

A-klinikka

SOTKAnet

Humana: korvaushoito

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*