Vanha mies seisoo kotinsa raunioissa ja etsii paon keskellä sinne unohtuneita tavaroita. Hänen katseestaan loistaa suuri huoli.
Syyrian sisällissodasta paenneiden perheiden lapsia leikkii ja laulaa libanonilaisella kesäleirillä. Etualalla seisovan tytön kasvot ovat ilmeettömät.
Pieni, päättäväisen näköinen tyttö seisoo ja odottaa perhettään taisteluissa tuhottujen talojen edessä. Hänen perheensä on kaupungissa selvittämässä, onko heidän omaisuuttaan jäänyt jäljelle.
Pohjoisen valokuvakeskuksen Sodan yhteiset kasvot -näyttely käsittelee Lähi-idän konfliktialueita ja pakolaisia. Näyttelyn valokuvaaja Mesut Turan kertoo teoksien kuvaavan sodan ja sodasta pakenemisen jälkiä ihmisissä Turkin Kurdistanissa ja Libanonissa. Kuvien tarkoitus on herättää suomalaiset ajattelemaan kaukaisilta tuntuvia tapahtumia ja antaa samalla kasvot sodalle.
Valokuvaaja itse on 25-vuotias Turkissa syntynyt nykyään helsinkiläinen kuvajournalisti ja freelance-valokuvaaja. Aiemmin hän on toiminut myös toimittajana Istanbulissa.
”Opiskelen suomen kieltä ja yritän tehdä kuvaprojekteja sekä freelance-keikkoja”, Turan kertoo tämän hetken elämästään Suomessa.
Kuvajournalistiksi hän päätyi halutessaan yhdistää valokuvaamisen ja toimittajan ammatin. Uutisten lukemisen sijaan Turan halusi itse päästä tekemään niitä.
”Ihmiset lukevat vähemmän ja vain uutisten otsikoita. Kuvilla pystyy kertomaan ja selittämään maailmaa niin, että ihmiset vaikuttuvat. Joskus yksi kuva voi kertoa saman verran tapahtumista kuin kokonainen kirja”, hän sanoo.
”Ehkä kuvat voivat muuttaa jotain.”
Usein sodasta uutisoidaan kaukaisena tapahtumana. Puhutaan ihmisryhmistä ja sodan eri puolista. Tämä valokuvanäyttely näyttää ihmiset yksilöinä sodan runtelemassa maassa. Teosten kaiken ikäiset kasvot kielivät epävarmuudesta, surusta ja pelosta. Tarinat kuvien takana kertovat, että osa kuvissa esiintyvistä henkilöistä on asuneet koko elämänsä eri pakolaisleireillä.
Turan kertoo, ettei valokuvanäyttelyn idea tullut hänestä itsestään. Hän näki, ettei asiassa ollut valinnanvaraa – näyttely oli tehtävä juuri tästä aiheesta ja tällä tavalla. Turanin mielestä hän on itse velvollinen kertomaan tapahtumista, joita ihmiset eivät välttämättä halua nähdä.
”Kyse ei niinkään ollut minun valinnasta, vaan ihmisenä koen, että näistä asioista tulee kertoa. Tilanteessa ei tavallaan ollut valinnanvaraa”, hän sanoo.
Näyttelyn avulla voidaan auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä eri puolilla maailmaa tapahtuu ja mitä sodassa olevat ihmiset tuntevat.
”Kuvat voivat muuttaa yhden ihmisen maailman. Ja maailmaa muutetaan yksi ihminen kerrallaan”, Turan sanoo.
Kommentoi