Eletään marraskuun viimeistä viikkoa, mutta Kangastiellä Tuirassa tuntuu jo aivan joululta. Juuri paistettujen pipareiden tuoksu tervehtii tulijaa jo ovella – ovella, josta päästäkseen on ensin avattava monta lukkoa sisältäpäin. Kyse on nimittäin Oulun ensi- ja turvakodin sisäänkäynnistä.
Turvakoti on paikka, jonne kuka tahansa väkivaltaa tai sen uhkaa, pelkoa tai turvattomuutta kotonaan kokeva voi tulla. Milloin tahansa, mistä tahansa. Voi tulla omalla nimellänsä tai anonyyminä, ilmoittaa etukäteen tai olla ilmoittamatta. Turvakodin numero on auki vuorokauden ympäri, ja siihen voi soittaa vaikka ihan vain keskustellakseen.
Silloinkin vaikka mitään konkreettista ei vielä olisi tapahtunut.
“Jo se ilmassa leijuva uhka tai turvattomuuden tunne on aivan tarpeeksi riittävä syy hakeutua tänne tai soittaa”, toteaa Susanna Pääkkö, yksi turvakodin ohjaajista.
Erilaisia jouluja, samanlaisia perinteitä
Pääkkö on työskennellyt Oulun turvakodissa pian kolme vuotta, joista kahtena hän on ollut paikan päällä myös jouluna. Usein ulkopuolisia ihmisiä kiinnostaa erityisesti joulun asukasmäärä, mutta sille ei ole olemassa mitään vakioarvoa tai jouluille ylipäätänsä tiettyä kaavaa.
“Yhtenä jouluna meillä voi olla yksi asukas ja seuraavana taas talo voi olla melkein täynnä. Monesti on niin, että ihmiset yrittävät sinnitellä juhlapyhät ja hakeutuvat turvaan vasta niiden jälkeen”, Pääkkö kuvailee.
“Aina se kynnys lähtemiselle on kuitenkin varmasti yhtä suuri. Monesti niitä tilanteita venytetään aivan liian pitkälle ja aina uudestaan katsotaan ja toivotaan, että jos se nyt kuitenkin selkiäisi.”
Vaikka joulu on joka kerta asiakkaiden osalta omanlaisensa, liittyy siihen tiettyjä rituaaleja turvakodissakin. Ennen joulua on puurojuhlaa ja yhteislauluja, ja etenkin lapsille pyritään järjestämään erilaisia jouluisia aktiviteetteja.
Jouluaattona paikalle saapuu tietysti joulupukki, ja jouluateriasta nautiskellaan pitkän kaavan mukaan. Muun muassa paikallisten yritysten lahjoitusten turvin jokaista asukasta pyritään muistamaan edes yhdellä lahjalla.
“Kyllä me pyrimme tekemään joulusta niin hyvän, kun vain näissä olosuhteissa voi olla. On se sellainen spesiaalipäivä, ja joka kerta olen kokenut sen tosi ihanana aikana. Etenkin yhteisöllisyys korostuu silloin.”
Tärkeitä kysymyksiä
Ryhmähenki ja turvakodin tarjoama tukiverkosto ovat tärkeitä tekijöitä myös aivan arkenakin. Suureksi voimavaraksi Pääkkö nimeää ainakin omalla kohdallaan huumorin ja sen, että asioita käsittelee niin puhumalla kuin itsekseen pohtimallakin.
Ympärillä olevien ihmisten rooli on suuri silloinkin, kun väkivaltaan tai sen uhkaan on juuri havahduttu.
“On tärkeää tiedostaa, että jos herää huoli jonkun läheisen tilanteesta, niin siitä väkivallasta voi kysyä suoraan. Kukaan ei mene rikki siitä että toinen kysyy onko kaikki hyvin. On tärkeää olla siinä tukena ja jaksaa kysyä vielä toisen, kolmannen ja tuhannennenkin kerran että oletko ok ja tarvitko apua”, Pääkkö toteaa.
“Ulkopuolisen on myös tärkeää ymmärtää, että suhteesta voi olla todella vaikea lähteä, sillä väkivalta vaikuttaa mieleen sillä tavalla. Usein uhrin itsetunto on niin muserrettu siinä tilanteessa, että hän ajattelee vian olevan itsessään.”
Anna aikaa
Vaikka yleinen mielikuva turvakodin tyypillisestä asiakkaasta liittyykin äitiin lapsineen, asukkaiden ikä- sukupuoli- ja elämäntilanne-haitari on todellisuudessa paljon laajempi. Turvakotiin hakeutuu niin miehiä kuin naisiakin, eikä väkivalta katso esimerkiksi suhteen tuoreutta tai perheen kokoa.
“Toivon että ihmiset ymmärtäisivät, että väkivalta voi koskettaa ketä tahansa. Vaikka ei olisikaan varma, että onko kyseessä väkivalta- vai riitatilanne, niin aina kannattaa ottaa yhteyttä ja hakea edes keskusteluapua.”
Kenen tahansa on myös mahdollista tukea turvakodin toimintaa. Lahjoitukset ovat totta kai yksi keino, mutta avuksi riittää aika: vapaaehtoistyötä voi olla lasten kanssa leikkiminen, asiointiapu tai vaikkapa leivonta.
“Tänäänkin meidän ihanat vapaaehtoiset järjestivät tällaisen jouluisen piparienpaisto-tempauksen”, Pääkkö hymyilee.
Se selittääkin ympärillä leijailevan kanelin tuoksun. Jostakin helähtää lapsen nauru, keittiöstä kantautuu kotoisa puheensorina. Joulu saapuu hiljalleen.
Kommentoi