Astun sisään omakotitalon ovesta ja poikkean pienelle käytävälle kohti huonetta, johon minun oli määrä mennä odottamaan. Koiran haukku kaikuu. Kun saavun työhuoneeseen, vastaan leijailee samanlainen painomusteen tuoksu, joka kohoaa aamun tuoreesta sanomalehdestä.
Odotettuani hetken viihtyisässä työhuoneessa, jonka seinillä on aforismeja ja kuvia tatuoiduista asiakkaista, taiteilija saapuu paikalle.
Juomme kahvia ja keskustelemme tatuoinneista, koirista ja arkisista asioista.
”Olen ihan tavallinen perheellinen ihminen. Teen kokopäivätöitä ja tatuointeja teen harrastuspohjalta pienen sivutulon toivossa.”
Taiteilija on sitä mieltä, että jos harrastuksesta tekee itselleen ammatin, kiinnostus ja inspiraatio saattavat lopahtaa.
”Olen tehnyt tatuointeja kymmenen vuoden ajan enemmän ja vähemmän. Pidän tästä työstä, mutta en halua tehdä sitä kokopäiväisesti. Haluan pitää sen harrastuksena ja tehdä tatuointeja oman aikatauluni mukaan.”
Taiteilija on niittänyt mainetta tatuoijana Oulussa, mutta hän on halunnut pitää matalaa profiilia, eikä ole lähtenyt mainostamaan itseään.
”Haluan pysyä suhteellisen tuntemattomana ja pienissä piireissä, koska pimeästi tehty työ on aina kyseenalaista ja ihmiset puhuvat. Tosin ei näillä hommilla tienaa niin paljon, että ketään saisi kateelliseksi.”
Oulussa on monia tatuoijia, jotka tekevät töitä pimeästi, ja heille käy vain käteinen maksuvälineenä.
”Minulle tässä ei ole kysymys vain rahasta. Kun asiakas ostaa työn, oli se mikä tahansa, niin silloin hän maksaa muustakin kuin hienosta kuvasta iholla tai taulusta seinällä. Kuvat edustavat vuosien harjoittelua ja epäonnistumisia. Se saa aikaan molemminpuolisen kunnioituksen asiakkaan ja taiteilijan välillä.”
”Vastuu pohjautuu luottamukseen”
Luottamus pitää säilyä, sovittu työ tehdä ajallaan ja jättää parantelun varaa. Työtilan valaistus pitää myös olla kunnossa, koska työ on ennen kaikkea visuaalista.
”Pidän aina välineet puhtaana, ja valoisat tilat tulee kuitenkin olla. En ole koskaan saanut valituksia, että olisin aiheuttanut pahoja arpia tai muuta vastaavaa. Kuvia tehdessä ei saa painaa ihoa liikaa. Jätän rajoihin mieluummin haaleampia kohtia ja tarkennan ne myöhemmin ilmaiseksi. Tekemäänsä ei voi pyyhkiä, joten parempi jättää parantelun varaa.”
Pimeästi töitä tekevä tatuoija saa suhteellisen vapaat kädet, mutta joskus on sattunut vaikeita asiakkaita.
”Asiakkaat ovat yleensä kavereita, tuttuja tai tutun tuttuja. Välillä on toki hieman hämärää porukkaa sattunut penkkiin istumaan, mutta olen pitänyt pään kylmänä. Vastuu pohjautuu luottamukseen, ja asiakkaat, jotka tänne tulevat, tietävät mitä hakevat ja mistä. On tietysti sattunut niitä tilanteita, että ollaan oltu kaveriporukalla juopottelemassa ja tatuoitu joku pikku sutaisu jonnekin. Niistä en ota vastuuta.”
Kommentoi