Viime viikonloppuna ratsastuskoulu Equi-Oulun ratsastajilla Sanna Tarvaisella ja Eerika Ehovuolla, riitti jännitettävää. Molemmat osallistuivat sunnuntaina 18.12. ratsastuskoululla järjestettävään kouluratsastuksen rataharjoitukseen, joka on kilpailutilanteen harjoittelua. Ratsukot ratsastavat ennalta määrätyn ohjelman ja tuomari arvostelee suoritetut liikkeet numeroskaalalla 0-10. Kilpailuluokkia oli kolme, joista Tarvainen ja Ehovuo osallistuivat helppo C -tasoiseen aikuisohjelmaan.
Vuosikymmeniä ratsastanut Tarvainen kertoo kilpailleensa elämässään kerran aikaisemmin, 11-vuotiaana kouluratsastuskilpailuissa. ”Mä olen jo niin vanha, nyt mä uskallan. Olen nainen parhaassa iässä”, 41-vuotias Tarvainen naurahtaa.
Ehovuo, 34, kertoo ratsastaneensa neljätoista vuotta ja kilpailleensa seuratasolla aikaisemminkin, mutta edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo vuosia. Tuleva koitos jännittää, sillä viime viikon ratsastustunnilla Lilli-hevonen oli pistänyt laukan rodeoksi. ”Eniten pelottaa alkutervehdykseen meno”, hän pohtii. ”Tavoitteet ovat uskaltaa mennä radalle ja saada hyväksytty tulos”, molemmat ratsastajat sanovat yhteistuumin.
Kaikki ylimääräinen aika hevosiin
Kouluratsastus kiinnostaa molempia naisia. Päiväkotiyrittäjä Ehovuo käy vakiotunneilla kaksi kertaa viikossa, ja jos rahat riittävät, hän ottaa myös irtotunteja ja osallistuu erilaisille viikonloppukursseille. Hän kertoo lenkkeilevänsä koirien kanssa, mutta muuten kaikki ylimääräinen aika ja raha menevät hevosiin. ”Aika on tietysti pois kotoa, mutta lapset ovat jo tottuneet”, Ehovuo sanoo. Hänen tyttärensä ratsastaa myös. ”Keskiviikkoisin meillä on tyttäreni kanssa yhteinen tallipäivä, kun poikani pelaa samaan aikaan sählyä.”
Toimittajana työskentelevä Tarvainen kertoo, että hevosiin käytettyä aikaa on soviteltava perheen kanssa. Ratsastus on hänen ainoa harrastuksensa kodin ulkopuolella. ”Mieheni ja poikani kyllä ymmärtävät, kuinka tärkeitä hevoset ovat, mutta eivät ymmärrä kuinka paljon aikaa ne vievät.” Tarvaisella on vakiotunti kerran viikossa ja myös hän osallistuu viikonloppukursseille. Lisäksi hänellä on Virpiniemessä ratsastettavanaan hoitohevonen, jota hän kutsuu ”puskaratsuksi”.
Ratsastus on fiilislaji
Kumpikaan naisista ei aseta pitkän tähtäimen tavoitteita ratsastukselleen. Ehovuo kertoo, että hänelle on tärkeää jatkuva oppimisen halu ja itsensä haastaminen. ”Olen luonteeltani äkkipikainen, mutta tärkeän hevosen kanssa jaksan aloittaa vaikka joka päivä alkeista. Tärkeintä on yhdessä hevosen kanssa kehittyminen.” Hän sanoo myös, että on tärkeää löytää tunneratsu. Ratsastuskoulu Equi-Oulun hevosista yksi onkin noussut tärkeimmäksi, lehmänkirjava tamma Lilli, jolla hän myös osallistuu viikonlopun kilpailuharjoitukseen.
Myös Tarvainen sanoo, että tärkeintä on suhde hevoseen. ”Ratsastus on tunnejuttu, fiilislaji, ei suoritus. Ratsastaminen tuo minulle niin paljon iloa elämään. Rakastan hevosia. Ne ovat auttaneet vaikeiden aikojen yli.”
Ratsastuskoulun valinnassa molemmat pitävät tärkeimpänä hyvää opettajaa ja hevosten hyvinvointia.
Räätälöityä opetusta
Ratsastuskoulu Equi-Oulu aloitti toimintansa kesäkuussa Kuivasjärven hevosurheilualueella. Talli tarjoaa räätälöityjä ratsastuspalveluita pienryhmissä vaativalle tasolle asti. Ratsastuksenopettaja Ulla Seuranen halusi perustaa ratsastuskoulun, joka olisi hänen arvojensa mukainen. Yhdessä yhtiökumppani Eveliina Lammentaustan kanssa syntyi Equi-Oulu. Vaikka saman tien varressa on kaksi muutakin ratsastuskoulua, on koulun konsepti ja asiakaskunta erilainen kuin kilpailijoiden.
Ratsastus lisää suosiota etenkin aikuisratsastajien keskuudessa. ”Equi-Oulun oppilaista 90% on aikuisia”, Lammentausta kertoo. Yli kaksikymmentä vuotta ratsastusta opettanut Seuranen pohtii, että nykyään aika on erilainen ja esimerkiksi tuntikalenterin tulee joustaa vuorotyöläisten kanssa. Kuitenkin ratsastuksen opettamisen perusajatus ei ole muuttunut vuosien saatossa mihinkään. ”Edelleen on ihminen, hevonen ja kommunikointiongelmia”, Seuranen toteaa.
Kommentoi