Suurimmat mikromuovipitoisuudet löydetään rannikolta

Pohjanlahti on Itämeren pohjoisin alue. Itämeri on murtovesiallas eli se on sekoitus suolaista ja makeaa vettä. Kuva: Pixabay.

Itämeren ekosysteemisestä hyvinvoinnista on oltu huolissaan jo pitkään. Euroopan unionin meristrategiadirektiivin ansiosta mikromuovitutkimus on saanut globaalia huomiota ja siten uutta tuulta purjeisiinsa.  

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pinja Näkki työskentelee Merikeskuksen Merenhoito-ryhmässä. Hänen mukaansa mikromuovin osuus on nykytiedon valossa Suomen rannikkojen veden pintaosissa eli vesipatsaassa suhteellisen pieni. Toistaiseksi ympäristökeskuksessa on kuitenkin vasta seurattu 0,3 millimetrin kokoisia roskia: jos tutkimuksen kohteena olisivat pienemmät mikromuovit, osuudet todennäköisesti kasvaisivat merkittävästi. 

”Mitä pienempää mikromuovia tutkitaan, sitä enemmän sitä löytyy. Ehkä sen takia meidän pitoisuutemme kuulostavat pieniltä, koska tutkimus on keskittynyt suhteellisen isoihin mikromuoveihin”, Näkki kertoo.  

Ympäristökeskuksen tekemän tutkimuksen aikana sekä Vaasasta että Porista on kerätty meren pohjamutaa eli sedimenttinäytteitä ja kaloja, kuten salakkaa, ahventa ja särkeä. Rannikkosedimentti piti sisällään huomattavasti suurempia mikromuovipitoisuuksia kuin merivesi ja sen kalat. Porista kerätyistä näytteistä löydettiin noin 7000 mikromuovikappaletta yhtä kuivattua sedimenttikiloa kohden. Löydös on Näkin mukaan linjassa muualta Suomen rannikolta tehtyjen tutkimustulosten kanssa.   

”Syy hurjaan löydösmäärään johtuu siitä, että arvioiden mukaan suurin osa mikromuovista laskeutuu ajan mittaan meren pohjaan – kaikki mikä on aluksi vedessä, painuu lopulta sinne. Siksi siellä on niin sanottu hotspot eli mikromuovin suurin keskittymä.” 

Kuva Itämeren tilasta piirtyy vähitellen tarkemmaksi

Pohjanlahden avomereltä on puolestaan haettu silakkaa, kilohailia ja kolmipiikkiä. Kerättyjen kalojen avulla tutkittiin sitä, kuinka paljon niihin päätyy mikromuovia. Avovesikaloista mikromuovia ei havaittu, mutta Vaasan ja Porin rannikon kaloista sitä löytyi peräti viidestä prosentista. Näkin mukaan löydös on kalojen kannalta huolestuttava, ei niinkään ihmisen.  

Viime aikoina Pohjanlahdelta on kerätty kala- ja vesinäytteiden lisäksi merijää- ja luminäytteitä, joiden mikromuovipitoisuuksia tutkitaan parhaillaan laboratoriossa. Tutkimustulokset valmistuvat arviolta ensi syksynä.  

Näkki kertoo, ettei ympäristökeskuksen tekemien ympäristönäytteiden perusteella voi vielä varmuudella päätellä mikromuovin määrän ja laadun kehityskulkua. Globaali mikromuovitutkimus on jatkuvasti kehittyvää ja nykymenetelmiä on Näkin mukaan yllättävän vaikeaa verrata aiempien vuosien tutkimustuloksiin. Toistaiseksi mitään trendiä ei siis ole havaittavissa. Globaali arvio kuitenkin on, että mikromuovin osuus luonnossa tulee kasvamaan. 

Tällä hetkellä suurimmat mikromuovipitoisuudet nähdään rannikolla, jossa kuormitus on suurinta. Siksi tilanne on arvomerellä parempi.  

Maailman meristä huolehditaan jo EU:n tasolla

Suomen ympäristökeskuksen Baltic Sea Health Indeksitukimuksessa (BHI) etenkin Perämeri on arvioitu erityisen haavoittuvaiseksi tehdasteollisuuden tuottamien haitallisten aineiden vuoksi. Teollistumisen lisäksi kaupungistuminen ja siihen liittyvät päästöt sekä maatalouden tuottama ravinnekuormitus heikentävät Itämeren tilaa suhteessa rehevöitymiseen. 

Rehevöitymisen kannalta ihmisten olisikin viisainta muuttaa ruokavaliotottumuksiaan kasvispainotteisemmaksi ja vähentää lihatuotteiden käyttöä. Näkki muistuttaa, että tämä on paitsi maatalouden päästöjen hillitsemisen, myös ilmastonmuutosta ajatellen proaktiivista toimintaa.  

”Kaikki ympäristöongelmat ovat jossain määrin toisiinsa kytkeytyneitä. Esimerkiksi kiihtyvä ilmaston lämpeneminen lisää sateita, ja sateet puolestaan lisäävät ravinnekuormaa, mitä päätyy mereen. Vaikuttamalla yhteen ongelmaan, vaikutat todellisuudessa moneen muuhunkin epäkohtaan”, Näkki muistuttaa. 

Euroopan unionin lanseeraama meristrategia on ollut voimassa jo vuodesta 2008, jossa määritelty direktiivi velvoittaa kaikki unionin jäsenmaat seuraamaan mikroroskan kuten mikromuovin määrää meriympäristöissä omilla merialueillaan. Direktiivin ja siihen jatkuvasti tehtyjen tarkennusten tarkoituksena on varmistaa, etteivät mikromuovin pitoisuudet pääse nousemaan sellaiselle tasolle, että siitä olisi haittaa merten ekosysteemeille. 

 

Pohjanlahden pohjoisin osa on Perämeri.
Kuva: Pixabay.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*