Oulun liikenteen ongelmakohdat

Oulun liikenteen ongelmakohdat.
Kysyimme oululaisilta Facebookissa, millaisia ongelmakohtia Oulun liikenteestä löytyy.

Kysyimme huhtikuussa oululaisilta Facebookissa, millaisia ongelmakohtia Oulun liikenteestä löytyy. Vinkkejä, yhteydenottoja ja parannusehdotuksia saapui varsin mallikkaasti, ja saimme tutustua niin autoilijoiden, pyöräilijöiden kuin jalankulkijoidenkin näkökulmiin.

Tulkitsimme toistuvista, samankaltaisista vinkeistä muutamia yleisiä ongelmia ja toiveita, joita lähdimme tutkimaan asiantuntijoiden avustamina.

Kasvaneet liikennemäärät vaativat uusia järjestelyitä

Liikenteen ruuhkautuminen on suurkaupunkien arkipäivää, mutta Oulussa autoliikenne virtaa pääosin sujuvasti Etelä-Suomen kaupunkikeskuksiin verrattuna. Oulussa autoilijoiden kärsivällisyyttä koettelevat etenkin muutamat edellisvuosikymmenien pienempiä liikennemääriä paremmin palvelleet risteysalueet, jotka tukkeutuvat nyt kasvaneesta liikennemäärästä.

Yleisön vinkeissä esiintyy useasti esimerkiksi Limingantien ja Puistokadun risteys, sekä Limingantien ja Lentokentäntien risteys. Tienkäyttäjien kokemusten mukaan liikenteen pullonkaulat kuten huonosti vetävät kaistoitukset ruuhkauttavat liikennettä.

Ruuhkautuvan Puistokadun tapaukseen eräs vinkkaaja ehdottikin toisen Puistokadulta Aleksanterinkadulle kääntyvän kaistan lisäämistä. Näennäisesti järkevältä tuntuva ratkaisu tyssää kuitenkin suojateiden ja jalankulkijoiden huomioimiseen.

”Jos kaksi kaistaa kääntyy oikealle ja oikealla on suojatie, siihen ei tehdä niin sanottua suojatiegiljotiinia. Suojatien käyttäjien turvallisuuden varmistamiseksi, oikealle kääntyvä liikenne tulee aina ohjata eriaikaisesti suojatien kanssa”, Oulun kaupungin liikenneinsinööri Saija Räinä muistuttaa.

Räinän mukaan liikenteen onnistunut suunnittelu vaatii kompromisseja, ja haastavimmissa paikoissa eri tienkäyttäjiä pyritään tasa-arvoistamaan viime kädessä liikennevaloilla.

Lentokentäntien liikenne elää lentoaseman toiminnan ja Hailuodon lauttaliikenteen mukana. Ruuhka-aikoina liikenne puuroutuu viimeistään Limingantien ja Lentokentäntien risteykseen, kun Kaakkuriin suuntaan suoraan jatkaville on vain yksi kaista. Pahimmillaan autojono voi yltää Oulunsalon tulosuunnalta Rantavainion liikennevaloliittymään asti.

Räinä vakuuttaa, että Liikennevirasto, ELY-keskus, Oulun kaupunki ja Kempeleen kunta ovat yhdessä reagoineet Lentokentäntien ongelmiin ja kasvaneisiin liikennemääriin. ”Lentokentäntietä koskien on tehty oma yleissuunnitelma vuonna 2017. Tie tulee olemaan jatkossa 2+2 suuntainen Hailuodontien Shellin ja Pohjantien välillä”, Räinä täsmentää.

Lentokentäntie palvelee nykyisellään kehnosti kasvaneita liikennemääriä. Kuva: Joonas Leinonen.

Toiveissa tulevaisuuden pyöräilykaupunki

Oululaiset pyöräilijät toivoivat ennen kaikkea pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden selkeämpää erottelua alueilla, missä jalankulkijoita liikkuu paljon ja tilaa on vähän. Pyöräkaistoja ja pyöräliikennettä ohjaavia ratkaisuja kaivattiin etenkin keskustaan, missä pyöräilijät joutuvat poukkoilemaan tulkinnanvaraisesti jalkakäytävien, pyöräteiden ja ajokaistojen välillä.

”Pyöräilyn asema Oulussa on vähän sellainen, että se menee vähän mistä nyt menee. Pyöräilyä ei ole täsmennetty eikä sitä oikeastaan ohjata Oulussa kovinkaan vahvasti”, Oulun polkupyöräilijät ry:stä kommentoidaan. Pyöräilijöiden paikallisen etujärjestön mukaan Oulussa ei olla vielä totuttu tekemään ratkaisuja, jotka ohjaisivat pyöräilyä erikseen. Pyöräilijöiden luotetaan itse löytävän ajoradalle paikoissa, joissa ei ole merkittyä pyörätietä.

Lain mukaan pyöräilijän on käytettävä ajoradan oikeaa reunaa, jos merkittyä pyörätietä tai yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä ei ole. Esimerkiksi Oulun keskustassa pyörätiet päättyvät tavallisesti risteyksiin, ja tieliikennelain tuntevat pyöräilijät joutuvatkin pohtimaan, mikä on oikea reitti ajoradalle siirtymiseen.

Keskustan pyöräilymahdollisuuksien edistämiseksi kaupunki saneeraa kesän aikana osan Pakkahuoneenkadusta uudenlaiseksi pyöräkaduksi. Rantakadun ja Uudenkadun välisellä osuudella voi jatkossa pyöräillä kahteen suuntaan, ja liikennejärjestelyt toteutetaan erityisesti pyöräilijöitä ajatellen.

”Se on vähän niin kuin kävelykatu, mutta pyöräilijöiden ehdoilla. Ajoneuvot saavat käyttää pyöräkatua, mutta ajonopeudet sovitetaan pyöräilijöiden nopeuteen”, liikenneinsinööri Saija Räinä kuvailee.

Kaupungin kehittämistavoitteisiin kuuluu myös alue- ja paikalliskeskuksien välisen pyöräilyverkon kehittäminen. Uutta pyöräilyn valtaväylää, Linnanmaan baanaa, aletaan rakentamaan kesäkuussa. Baanan ensimmäinen vaihe kulkee Linnanmaalta Alppilaan, ja valmistuessaan väylää pitkin pääsee aina keskustaan ja torinrantaan asti.

Havainnekuva suunnitelluista pyöräkaistoista. Kuva: Ramboll Finland oy

”Tehokkainta on mielikuva, ettei tässä voi ajaa lujaa”

Jalankulkijoita huolestuttivat kaahaavat autoilijat sekä luvaton läpiajoliikenne. Yleisön vinkeissä mainittiin toistamiseen Karjasillan kaupunginosan asukkaille tuttu riitakapula, Nokelantie. Läpiajokiellosta huolimatta tienpätkä on toiminut jo useita vuosia suosittuna oikotienä Höyhtyän ja Raksilan välillä.

Alun perin läpiajoliikennettä ja nopeuksia lähdettiin hillitsemään hidastetöyssyillä, mutta viime vuosina töyssyjen poistamista on puitu niin käräjä- kuin hovioikeudessakin. Liikenneinsinööri Saija Räinän mukaan hidastetöyssyjen poistovaatimusten taustalta paljastuu erikoinen tärinähaitta.

”Oulun maaperä ei ole otollisinta hidasteiden käytölle. Raskas liikenne, kuten linja-autot, aiheuttavat monesti tärinää ja ikävää melua hidasteita ylittäessä. Tätä on tutkittu, ja tärinä voi todellakin kulkeutua talojen rakenteisiin”, Räinä kertoo.

Hidasteiden rakentamisen sijaan liikennekäyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan jo kadun rakennusvaiheessa. Räinän mukaan esimerkiksi hyvin suunniteltu kapeampi, puistomainen katu hillitsee parhaiten kuljettajien kaahausviettiä.

Hidasteet eivät aina tarjoa helpointa ratkaisua liikenteen rauhoittamiseen, mutta Karjasillan tapauksessa toivoa kuitenkin löytyy. Räinän mukaan alueen nopeuksia on mitattu viime vuonna kaupungin toimesta liikuteltavilla nopeusnäytöillä.

”Aina löytyy yksittäisiä ylinopeuksia, eikä asukkaiden turvattomuuden tunteita voi vähätellä, mutta pääsääntöisesti nopeudet pysyivät maltillisina”, Räinä muistelee.

Raskas liikenne voi aiheuttaa tärinää ja melua hidasteita ylittäessä. Kuva: Joonas Leinonen.

Oululaista teknologiaa liikennevaloissa

Liikennevalot herättivät yleisössä vahvoja reaktioita. Jalankulkijoiden vihreät valot tuomittiin toistamiseen liian lyhyiksi, kun taas autoilijoiden riveissä koettiin, että punaisissa valoissa sai jumittaa turhan pitkään liikennetilanteesta riippumatta. Yleisövinkkien esimerkkinä toimi usein Merikoskenkadun ja Valtatien risteyksen liikennevalot Tuirassa.

Eräs turhautunut autoilija ehti jo epäillä valojen pyörittävän samaa ohjelmaa kellon ympäri. Vinkkaaja on oikeilla jäljillä.

”Se joutuuko liikennevaloissa odottamaan, riippuu tässä kohteessa saapumishetkestä. Kyseiset liikennevalot toimivat kiinteällä kierrolla läpi vuorokauden”, Oulun kaupungin liikenneinsinööri Erkki Malo toteaa.

Merkikoskenkadun ja Valtatien risteyksessä on niin sanotut yhteenkytketyt liikennevalot. Yhteenkytketyillä valoilla pyritään vähentämään risteyksen pääsuunnalta saapuvien pysähtymistarvetta, kun eri tulosuuntien vihreät palavat suhteellisen kiinteästi.

Oulusta löytyy myös herkemmin liikennetilanteita ja ruuhka-aikoja lukevia erillisohjattuja liikennevaloja.

”Meillä on todellakin erilaisia ohjelmia erilaisiin liikennetilanteisiin. Ohjelmat huomioivat liikennevirran suunnat ja ruuhkien kehittymisen sekä liikenteen vuorokausirytmin”, Räinä selventää.

Tienkäyttäjien valohämmenystä lisää entisestään Oulussa kehitetty HALI-järjestelmä. Ajoneuvojen paikkatietoon ja hallintalaitteisiin perustuva etuusjärjestelmä takaa hälytysajoneuvoille vihreän aallon ja esteettömän kulun kohteeseen. Hienostunut järjestelmä vähentää kolareita sekä turhia pysähdyksiä pienentäen samalla kalusto- ja polttoainekuluja.

HALI-järjestelmän ohella Oulussa toimii myös linja-autojen paikkatietoa hyödyntävä joukkoliikenteen etuusjärjestelmässä. Järjestelmä seuraa reaaliaikaisesti bussien etenemistä, ja myöhässä kulkevat bussit saavat valoissa etuuden tietyn myöhästymiskriteerin ylittyessä.

”Tämä saattaa joskus muuttaa valoristeyksien ajoitusta ja hämmentää tienkäyttäjiä, kun vihreät valot palavatkin pitempään myöhässä kulkevan bussin saapuessa risteykseen”, Räinä tulkitsee.

Liikennevalojen taustalla toimii monenlaisia järjestelmiä, jotka eivät aina näy päällepäin. Kuva: Joonas Leinonen.

Joukkoistamisprojektin työryhmään kuuluivat Joonas Leinonen, Joel Sippola, Harri Holtinkoski ja Tommi Mikkonen.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*