”En ole ollut SPR:n vapaaehtoisena koskaan”, tunnustaa Marika Parkkila, Suomen Punaisen Ristin Oulun piirin monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä. Kymmenen vuotta sitten hän näki mainoksen, jossa kerrottiin hänen nykyisen paikkansa olevan auki. Työnkuva kolahti ja tuntui heti omalta. Työn ihmisläheisyyden, monipuolisuuden ja omannäköisyyden ansiosta töihin on vielä tänäkin päivänä mukava tulla.
Jokainen tulee SPR:lle töihin eri taustoista. Osalla on kokemusta vapaaehtoisuudesta ja osalla ei. Parkkilaa ei vaivaa oma tausta. ”Ihmisillä, jotka tulevat tänne töihin, on auttamisen halu”, hän selittää. Yhteisten arvojen ja periaatteiden ansiosta kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Kotoutumisen tukemisesta budjetteihin
Työ Punaisella Ristillä on monipuolista ja muuttuvaa. ”Käytännössä vastaan kaikesta kotouttavasta toiminnasta”, Parkkila kertoo.
Kotouttavalla toiminnalla tarkoitetaan haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien, eli turvapaikanhakijoiden, kiintiöpakolaisten ja paperittomien, auttamista ja Suomeen kotoutumisen tukemista. SPR:n vapaaehtoiset ovat tässä suuressa roolissa. Kirjavan monikulttuurisen toiminnan, kuten asumisavun, ystävätoiminnan sekä kielikahvilan, tarkoituksena on olla kotoutumisen tukena.
SPR:n vapaaehtoiset pyörittävät osastoja, joiden toimintaa Parkkila tukee. Hän pitää koulutuksia ja on mukana maahanmuuttajat- ja paperittomat-ohjelmissa. Työhön kuuluu arkisempiakin tehtäviä, kuten toiminnansuunnittelua, toimintakertomuksia sekä budjetteja.
”SPR on valmiusjärjestö. Jos jotain tapahtuu, on tärkeää, että pystymme reagoimaan”, Parkkila selostaa.
”Olemme viranomaisten apuna, jos tulee esimerkiksi laajamittainen sähkökatkos tai tulva.” Jokaisella on SPR:llä yleisiä työtehtäviä ja jokaisen työnkuva voi muuttua paljonkin arvaamattomassa maailmassa.
Lipaskeräysten tuottojen apu Filippiineille
Mieleenpainuvin kokemus Punaisella Ristillä Parkkilalle on ehdottomasti ollut vierailu Filippiineille. Vuonna 2013 taifuuni Haiyan vei yli 6000 ihmisen hengen ja 4,1 miljoonan kodin. Silloin SPR järjesti keräyksen, josta kertyi yli 1,5 miljoonan euron edestä apua.
Parkkila pääsi tutustumaan Filippiineillä katastrofiapuun paikan päälle ja konkreettisesti näki, kuinka apu meni perille. ”Ihmiset saivat jälleenrakennusapua, hyttysverkkoja, vesikanistereita ja huopia. Kävimme yhdellä saarella autolla kylässä ja kahlasimme joen poikki katsomaan, kun ihmiset saivat apua. Silloin tajusi, miten älyttömän tärkeää työtä teemme, kun esimerkiksi ihmiset lahjoittavat keräyksiin”, Parkkila kertoo. Koskettava ja mieleenpainuva kokemus vahvisti ylpeyttä omasta järjestöstä.
”Häpeä, sinä rikollisten auttaja”
”Olisi mahtavaa, jos kaikki tietäisivät, miten monipuolista toimintaa meillä on”, Parkkila miettii ja lisää: ”Kaikki ovat tervetulleita ja kaikille löytyy oma tapa toimia.” Esimerkiksi ensiavussa ei tarvita erityisosaamista, vaan kaiken tarpeellisen saa opetella.
Vaikka moni tuntee SPR:n tietyistä asioista, kuten Nälkäpäivä-keräyksestä, ensiaputoiminnasta ja verenluovutuksesta, toiminnan monipuolisuus voi silti yllättää. Parkkilan mukaan viime aikoina esimerkiksi ystävätoiminta on ollut entistä näkyvämpää, sillä korona-aikana yksinäisistä alettiin puhua enemmän. Parkkila tietää, että ihmisillä on valtava auttamisen halu.
Tietenkin monikulttuurinen puoli herättää tunteita, ja Parkkilakin on saanut osakseen ikävää puhetta. ”Esimerkiksi yksi etsi Facebook-profiilini ja laittoi viestiä ’Häpeä, sinä rikollisten auttaja’. Joskus olemme saaneet soittojakin”, Parkkila hymähtää.
Negatiivinen palaute on onneksi suhteellisen vähäistä. ”Paras positiivinen palaute on, kun ihmiset tulevat toimintaamme mukaan tai ovat kertomassa siitä eteenpäin”, Parkkila sanoo hymyillen.
Ihmiset ovat keskiössä sekä työssä että kotona
Uran alussa työ tuli välillä uniinkin asti. ”Nykyään on oppinut, että vapaa-aika on vapaa-aikaa”, hän painottaa. Vaikka työajat ja -päivät ovat epäsäännöllisiä, raja työn ja vapaan välille on vedettävä ja oma jaksaminen huomioitava. Esimerkiksi lukeminen ja ulkoilu kuuluvat vapaa-ajan puuhiin.
”Perhe on minulle kuitenkin tärkein”, Parkkila myöntää. Hän haluaa keskittää vapaa-aikansa kotiin. Kuusivuotias vie äidin aikaa paljon.
”Tämä on valtavan ihana työpaikka”, Parkkila toteaa. Isossa järjestössä oppii aina uutta. Vaikka Parkkilan työ painottuu monikulttuuriseen toimintaan, hän saa olla muussakin toiminnassa mukana. Työ ei ole suorittamista, sillä keskiössä ovat ihmiset ja heidän auttamisensa.
”Harva työpaikka on näin monipuolinen. Koen, että tämä on se minun juttuni”, Parkkila hymyilee.
Marika Parkkila
- 45-vuotias on kotoisin Pattijoelta ja asuu nykyään Oulussa.
- valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi.
- ollut töissä Punaisella Ristillä 10 vuotta.
- perheeseen kuuluu mies ja 6-vuotias tyttö.
Kommentoi