Korkeakoulussa ei heitetä meluavaa opiskelijaa ulos luokasta. Kännykän käyttöä ei valvota eikä puhelimia oteta pois. Mitään radikaaleja toimenpiteitä ei siis nähdä. Kurinpito – jos sellaiseksi voidaan asiaa edes kutsua, on korkeakouluissa kesyä ”näpäyttämistä”. Joskus jopa olematonta, vaikka sille saattaisi olla tarvetta. Tilanteita, joissa kurinpito olisi paikallaan, ovat myöhästely ja äänekäs keskustelu opetuksen aikana.
Oulun ammattikorkeakoulun energia- ja konetekniikan opiskelijat Himmi Korhonen ja Perttu Shemeikka, sekä matematiikan opettaja Sanna Rönkkö ja markkinoinnin yliopettaja Jaakko Sinisalo ovat hyvinkin samoilla linjoilla korkeakoulun kurinpidosta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.
”Opettajan pitää pitää jöötä”
Yleisesti ottaen opiskelijoita kohdellaan aikuisina, ja he ovat motivoituneita. Korhosen ja Shemeikan mielestä korkeakoulussa tunneilla on rauhallisempaa kuin yläkoulussa. Kumpikaan ei muista opettajan saaneen koskaan raivokohtausta, vaan kuria pidetään yllä melko hienovaraisesti.
”Opettajan pitää pitää jöötä, vaikka kyseessä lain mukaan ovat aikuiset”, Rönkkö sanoo. Hän jatkaa olevansa välillä yllättynyt, miten aikuisilla tietyt käytöstavat ovat unohduksissa. Rönkkö on huomannut muiden opiskelijoiden arvostavan hänen puuttumistaan myöhästelyyn tai meluamiseen.
Sinisalo on puolestaan lepsu. Hän on saanut opiskelijapalautetta siitä, että häneltä olisi odotettu enemmän puuttumista häiritsevään keskusteluun. Joskus oikein rauhattomaksi äityneellä tunnilla Sheimeikka kertoo kaipaavansa opettajan auktoriteettia ja meluamiseen puuttumista. ”Harmittaa, että joskus opettaja ei korota ääntään”.
Julkinen nolaaminen suosittu kurinpalautuskonsti
Julkinen nolaaminen, tai ”pienoinen näpäytys”, kuten opiskelijat sitä kutsuvat, vaikuttaa olevan suosittu keino saada opiskelijat ruotuun. Korhonen sai kerran kurinpalautusta juteltuaan turhan äänekkäästi kaverinsa kanssa kesken tunnin piittaamatta opetuksesta. Hänen opettajansa oli tokaissut suureen ääneen: ”Anteeksi, että häiritsen teidän juoruiluhetkeänne”, mikä oli saanut tytöt hiljenemään.
Matematiikan opettaja Rönkön ”tämän kauden uutuuskonsti” on nolo sille, jota homma koskee. Hän pitää luokan oven lukossa tunnin alettua. Kun myöhässä tuleva opiskelija koputtaa oveen, avaa Rönkkö sen hieman raolleen, kurkistaa ulos ja kysyy ”Niin?”. Opiskelija kertoo tulevansa tunnille. Rönkkö varmistaa oven raosta, ”Ai matematiikan tunnilleko?” ja kun opiskelija myöntää, niin ovi avataan, Rönkkö toivottaa opiskelijan tervetulleeksi ja vannottaa tämän olevan sitten viimeinen kerta. Hän naurahtaa ja sanoo, että luokassa olevilla opiskelijoilla on hauskaa joka kerta. Hän on nimittäin käyttänyt kikkaa viitisen kertaa tälle syksyä.
Toinen käytetty keino on opettajan hiljaisuus – se on molempien haastateltavien opettajien suosima. Meluisassa luokassa he hiljenevät ja odottavat opiskelijoiden ymmärtävän itse panna suunsa suppuun. ”Ihan toimiva konsti”, komppaava Shemeikka ja Korhonen. Joskus opettaja voi korottaa ääntään, mutta Shemeikan mukaan ”huutokilpailut” ovat kuitenkin harvinaisia. Rönkkö myöntää reilusti saattaneensa sanoa opiskelijalle joskus ”hieman liian kipakasti”.
”Kokemus tuo pelisilmää, mitä voi tehdä ja mitä ei”
Opiskelijoiden omaan valintaan vedotaan myös ja muistutetaan opiskelijan itse hakeneen vapaaehtoisesti opiskelemaan. ”Pakkohan täällä ei kenenkään ole olla”, toisti Shemeikka opettajalta kuultua. Yliopettaja Sinisaloa harmittaa, jos opiskelija keskittyy muihin asioihin enemmän kuin opetukseen. Opiskelijat ovat kuitenkin aikuisia ja vastuu on heidän.
”Kyllä minä uskon, että opiskelijaa saattaa työelämässä harmittaa, kun huomaa, että olisi sittenkin kannattanut kuunnella”.
Ammattikorkeakoulussa ei ole ohjeistuksia tai lakia ohjaamassa kurinpidollisissa asioissa. Opettajilla ei ole työkaluja häiriötilanteisiin. Sinisalo muistuttaa lakien koskevan aina alaikäisiä eli alle 18-vuotiaita. Korkeakouluopiskelijat ovat lähes aina täysi-ikäisiä. Rönkkö vannottaa maalaisjärjen nimeen. ”Kokemus tuo pelisilmää, mitä voi tehdä ja mitä ei”.
Kommentoi