”Ulkona tihkutti lumiräntää, mutta kukaan ei piitannut. Meillä luikerteli ulos saakka pitkät jonot”, muistelee Oulun taidemuseon asiakaspalvelussa toimiva Tuija Ontero kävijäennätykset rikkoneen Supernatural -näyttelyn päättäjäisviikonlopun tunnelmia.
Hyperrealistisista veistoksista ja tilataiteesta koostunutta kansainvälistä näyttelyä kävi katsomassa yli 24 000 asiakasta. Taidenäyttelyn kävijöistä miltei 30 prosenttia koostui 13–29-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista.
”Näyttely nappasi onkeensa juuri ne kävijät, joita olemme tänne kaivanneet. Kaipaamme tietysti kaikkia, mutta etenkin tulevaisuuden museokävijöitä”, iloitsee Ontero.
Perinteisestä maalaustaiteesta poikennut ajankuvainen näyttely sai aikaan paljon reaktioita ja keskustelua teosten äärellä. Näyttelyssä myös vietettiin aikaa jopa tunteja kerrallaan. Teosten äärellä nuorten keskustelu virisi muun muassa luonnon ja eläinten, teknologian kehittymisen ja ihmisen ylivallan äärellä.
”Aivan valtavan kiinnostavaa keskustelua. Puhuttiin sellaista, mitä yleensä baareissa puhuttaisiin, mutta teosten äärellä”, tunnelmoi Ontero.
Näyttelyn päättäjäisviikolla järjestettiin yhteistyössä Oulu Urban Culturen kanssa vain täysi-ikäisille tarkoitettu Supernatural Clubi, jossa taidenäyttelyn lisäksi koettavissa oli musiikkia ja visuaalisia elementtejä. Erikoistapahtuman yleisö koostui 18–30-vuotiaista nuorista aikuisista. Päivän aikana taidemuseossa vieraili yli 800 kävijää.
Miten nuoret temmataan taiteen äärelle?
Oulun Taidemuseolla tunnistetaan haasteet nuorten tavoittamisessa museokävijöiksi. Esteinä nähdään muun muassa rajallinen ajankäyttö ja koko ajan kasvava digitaalisen sisällön kuluttaminen.
”Luulen, että nuoret odottaisivat interaktiivisia teoksia, vau-elämyksiä ja esimerkiksi isoja installaatioita. Emotionaalisia isoja juttuja. Perinteisemmän kuvanveistotaiteen ja maalaustaiteen kohtaaminen vaatii enemmän siedättymistä taiteelle”, kommentoi Oulun taidemuseon kuraattori Elina Vieru.
Asiakaspalvelussa toimiva Ontero on ajatuksissaan samalla linjalla. Supernatural-näyttelyn kiinnostuksen syyksi hän arvioi näyttelyn kiehtovuuden: ”Kun saa puhua ajankohtaisuudesta se oli kuin magneetin voima, ja veti nuoret väen tänne museoon. Se oli ihan tosi ihana juttu”.
Taidemuseoon avautui juuri Vilho Lammen Väkevä lakeus -maalaustaidenäyttely. Haasteena taidemuseossa nähdään jo hankittujen asiakkaiden säilyttäminen. Ontero ja Vieru kutsuvat ihmiset myös perinteisemmän taiteen pariin.
Tärkeää teoksessa on myös kuvauksellisuus. Vierun mukaan osa julkiseen tilaan suunnittelevista taiteilijoista miettii ennakkoon teoksen kuvauksellisuutta. Esiin nousee myös vieraskielinen instagrammable-adjektiivi, joka tarkoittaa jonkin olevan tarpeeksi houkutteleva tai mielenkiintoinen soveltuakseen sen kuvaamiseen ja julkaisemiseen Instagramissa.
”Tässä tullaan taas tähän nuorten juttuun. He kuvaavat niin paljon. Kuvataidehan on kaikkialla ja ihmiset haluavat kuvia”, kertoo Ontero.
Seuraavaksi Oulussa koetaan valotaidetta – pimeässä hohtaa matalan kynnyksen taideteoksia
Oulun valloittaa jälleen välivuoden jälkeen julkisiin ulkotiloihin rakentuva Lumo valofestivaali. Kyseessä on järjestyksessään jo kahdeksas järjestämisvuosi. Ouluun rakentuu tänä vuonna 17 väliaikaista ja yksi pysyvä valotaideteos.
Tunnelmat festivaalituottaja Jarkko Halusen mukaan ovat odottavat: ”Lumo on kaikille avoin ja mahdollisimman helposti lähestyttävä tapahtuma. Pyritään saamaan mahdollisimman monelle kaupunkilaiselle iloa ja valoa elämään”. Valofestivaalin asiakaskunta painottuu etenkin lapsiperheisiin, mutta myös nuorten opiskelijoiden ikäryhmä korostuu.
Halunen näkee valofestivaalitaiteen matalan kynnyksen taidemuotona verrattuna perinteisempään maalaustaiteeseen.
”Pyritään siihen, että teoksia voi kokea ymmärtämättä taidetta sen enemmän. Usein eri taideinstituutioissa esillä oleva taide voidaan kokea sellaisena, että sitä tulisi ymmärtää – vaikkei se välttämättä niin olisikaan.”
Valofestivaalin teoksia ei usein tarvitse lähteä erikseen katsomaan, vaan niihin voi törmätä esimerkiksi kauppamatkalla. Tällaisissa tilanteissa Halusen mukaan korostuu matalan kynnyksen taidekokemus.
Valotaidetta voitaisiin kutsua juuri opitulla adjektiivilla instagrammable. Pelkästään lumolightfestivaloulu-aihetunnisteella Instagramista löytyy peräti yli 5 200 julkista kuvaa. Suomen suurimman valofestivaali Lux Helsingin aihetunnisteella julkisia kuvia löytyy jopa 60 000 kappaletta.
Kommentoi