Maria Johansson, 36, asettui Muhokselle vuosi sitten. Hän on yksi useista keskustan vilinän luonnonläheisyyteen vaihtaneista kolmekymppisistä. Torniosta Ouluun vuonna 2006 muutettuaan hän on asunut muun muassa Tuirassa ja viimeisimpänä Välivainiolla. Syynä etääntymiseen kaupungin tuntumasta oli Johanssonin nykyinen kumppani, Risto Lappalainen, 36, jolla on Muhoksen Päivärinteellä omakotitalo.
”Miehen perässä tänne tulin, mutta kyllä tämä heti tuntui kotoisalle ympäristölle!” tuumaa Johansson.
Työ keittiömestarina Oulun keskustan kupeessa ei ole sekään muodostunut esteeksi, sillä Päivärinteeltä on Ouluun vajaat kolmekymmentä kilometriä, tiet ovat hyväkuntoiset ja lähtö ei hänen mukaansa vaadi kuin vartin lisää aiempaan.
Mielettömät ulkoilumaastot
Luonnossa viihtyvä Johansson nostaa hyviksi puoliksi talon ympäristön: takapihalta pääsee pururadalle, sekä lähellä on paljon sienestys- ja marjastuspaikkoja. Omakotitaloalueella kasvanutta ja naapuruston yhteisöllisyyteen tottunutta Johanssonia viehättää Päivärinteen asukkaiden puhaltaminen yhteen hiileen.
Tähän yhtyy myös avopuoliso Risto: ”Jos joltain menee kysymään jotakin – oli se sitten liittyen ulkoiluun tai puun kaatoon – aina löytyy joku, joka auttaa.”
Lappalainen on sanojensa mukaan päätynyt Muhokselle ”ihan vahingossa”. Elämäntilanne vaati talon etsimistä, ja Päivärinteeltä se sitten löytyi. Nelisentoista vuotta alueella viihtyneenä hän kehuu myös paikan seesteisyyttä: ”Jos haluaa olla rauhassa, kukaan ei tule häiritsemään. Jos haluaa porista naapureiden kanssa, sekin onnistuu.”
Ei paluuta keskustaan
Toisinaan kaipuu keskustan helppouteen nostaa päätään, mutta tunne ei ole pysyvä, sillä tulevaisuudessa häämöttää haave muutosta vielä etäämmäksi. Pihaa valloittavat nyt jo lukuisat istutukset sekä neljä ankkaa, mutta siinä ei ole tarpeeksi. Ihanteellinen löytö olisi vanha maatila, jossa olisi enemmän tilaa eläimille ja mahdollisuus laajentaa omavaraisuutta elinkeinoksi saakka.
Pauli Istermaa, 35, osti vaimonsa Miia-Marian, 29, kanssa isohkon tontin Kiimingistä kolme vuotta sitten. Kauppaan kuului myös omakotitalo. Istermaat asuivat ensin vuokralla Heinäpäässä, mistä ensiaskel asunnon omistamiseen otettiin Talvikankaalle.
”Ei se missään vaiheessa ollut lopullinen vaihtoehto, mutta hyvä paikka ensiasunnolle”, rivitalossa asunut pari toteaa.
”Pitää olla metsää ja nurmikko, jota leikata”
Merkittävin syy muuttoon oli halu omistaa tontti. Istermaat pohtivat, että lähempääkin se olisi varmasti löytynyt, mutta nykyisessä paikassa veti puoleensa oma rauha: naapureita ei juuri ole, ja lähimpään kauppaankin on seitsemän kilometriä. Ravintolassa työskentelevä pariskunta korostaa etäisyyden hyviä puolia: kotimatkalla on aikaa rauhoittua vuoron jäljiltä, ja keskustan palveluja osaa arvostaa eri tavalla, kun ne eivät ole osa päivittäistä arkea.
Muuton myötä piti ostaa toinen auto ja asioiden hoitaminen tulee organisoida aiempaa tarkemmin, sillä kodin tienoilta julkinen liikenne on olematonta. Luonto on heille kuitenkin tärkeämpää, sillä pariskunta pitää metsästyksestä ja kalastuksesta. Heillä on myös yhteinen harrastus: moottorikelkkailu.
”Täällä on autotalli ja tilaa säilyttää tavaroita. Kyllä rivitalon pihaankin sai kelkan raahattua, mutta oli se sellainen työmaa, etten suosittele kenellekään!” Pauli naurahtaa.
Loppuelämän koti
Nykyisessä kodissa eläinrakkaan pariskunnan lemmikeille on runsaasti tilaa. Kiimingissä on heille kaikki tarpeellinen marketista eläinlääkäriin. Kumpikin vahvistaa, ettei ole aikomusta enää tehdä muuttokuormaa.
”Mökki on tarkoitus hankkia joskus tulevaisuudessa, mutta maksellaan tätä taloa pois ensin”, Pauli summaa.
Kommentoi