Joulua on vietetty Suomessa lahjoineen, kuusipuineen ja laatikkoruokineen jo parisataa vuotta. Juhlaan yhdistetään vahvasti tietyt perinteet, joista poikkeavia saatetaan katsoa kummeksuen.
Kolarista kotoisin oleva Kim Saksi työskentelee Ylläksellä ravintolapäällikkönä ja taksikuskina. Lapin komeissa talvimaisemissa viihtyvän joviaalin seuramiehen voisi kuvitella olevan jouluihminen henkeen ja vereen, mutta totuus on toinen.
”Joukkohysteria ja päättömät kanat. Nämä tulee ekana mieleen joulusta. Joulun vietän mieluiten töissä. Jos sattuu vapaata, olen kotona tai sitten etsin jouluvapaan baarin”, hän tuumailee.
”Mulle se on yksi päivä muiden joukossa, kuten muutkin pakkojuhlat. En hanki joulupuuta, käy hautausmaalla tai vääntäydy väkisin saunaan, vaan päivä seuraa arkisia uria.”
Kimin lähipiirissä asiaan suhtaudutaan päinvastoin.
”Toisilla joulun odotus alkaa heti edellisen perään. Molemmat siskoni juhlistavat sitä lähes koko vuoden. Lapsena joulu oli ehdoton kohokohta, mutta nykyään siinä on parasta töiden lisäksi vuorolisät.”
Valoa pimeässä
Oululainen opiskelija Johanna Mottinen summaa joulun kolmella sanalla: ihana, loma, rauha. Hän kertoo viettävänsä joulut perheen kesken lapsuuden kodissaan, jonka ruokapöydässä on tilaa kymmenelle ihmiselle neljässä polvessa.
”Aatonaattona käymme aina hautausmaalla, ja aatto alkaa saunomisella. Sitten syömme puuron ja hieman myöhemmin kunnon jouluaterian. Pukki jakaa paketit, ja ilta meneekin lahjoja hipelöidessä.”
Johannan mielestä parasta joulussa on sen odottaminen.
”Tunnelmointi alkaa marraskuun alussa. Valoja, kynttilöitä ja lahjasuunnitelmia. Ihanaa aikaa pimeän keskellä. Kauneimmat joululaulut -konsertissa on upea fiilis.”
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin
Kun laulaja Sia julkaisi joululevynsä muutama vuosi sitten, on se siitä lähtien kuulunut Johannan tunnelmalliseen alkutalveen erottamattomasti.
”Levyä tulee kuunneltua melkein päivittäin. Perinteisissä joululauluissa mulla ei ole suosikkeja, ne ovat ihanan melankolisia”, Johanna toteaa sarkastisesti silmiään pyöräyttäen.
Kim on sen sijaan toista mieltä: ”Kaikki rallatukset tulisi kieltää julkisista tiloista.”
”Jos pakon edessä pitäisi valita jotain joulumusiikkia, voisi Raskasta joulua mennä taustalla. Ja railakkaat irkkuvedot on aika kovia, vaikka joulusta laulavatkin.”
Myöskään jouluruoat eivät saa Kimin varauksetonta hyväksyntää, vaikka jotain positiivista niissäkin on.
”Porkkana- ja lanttulaatikko on syötävää. Kinkusta läskittömät ja jänteettömät palat menee, mutta ei sitäkään paljon. Mieluummin vaikka karjalanpaistia.”
Johanna taas pitää kinkkua suorastaan välttämättömänä jouluruokana: ”Kahdeksan kilon kinkku. Ei kalkkunaa jouluna, se vain on väärin.”
”Varsinkin imelletty perunalaatikko ja äidin tekemä punajuurilaatikko maistuvat. Torttuja ei kauheasti uppoa eikä pipareita. Suklaata kuluu paljon”, Johanna jatkaa.
Aurinkoöljyä ja villasukkia
Kim kokee joulun olevan markkinavoimien käsissä, ja juhlan alkuperäisen tarkoituksen hämärtyneen. Samoin tuntee Johanna ja täsmentää:
”Ehkä se henkinen puoli näkyy tunnelman hakemisessa ja rauhoittumisessa, ei siihen Jeesusta tarvitse. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän panostaa rauhalliseen fiilikseen ilman kiirettä ja hälinää.”
Kim ei jää sanattomaksi: ”Toki on iäkkäitäkin joulufanaatikkoja, jotka sekoavat jo juhannuksena. Johtuneeko jouluisesta ilmasta”, hän täräyttää ja repeää nauruun.
Idyllisen jouluaaton kuvailu saa Kimin silmät lähes säihkymään: ”Etelän lämpö ilman lunta ja jouluhässäköitä. Aurinkolasit, palmupuut, rento meininki ja aurinkoöljyn tuoksu.”
Johannan mielikuva tarjoaa oivallisen kontrastin: ”Kuusi, sohva, villasukat, siskojen lapset soittelevat Joulupukin Kuumalle linjalle. Fiilistelen tunnelmaa ja syön suklaata.”
Johannan mukaan joulu on mielentila, joka jatkuu pyhien yli. Sitten on palattava arkeen.
Kimillä on asiasta jyrkempi näkemys: ”Saisi loppua pukin käyntiin. Valitettavasti monet lopettelevat vasta loppiaisena.”
Kommentoi