Graffitimaalaajalle graffiti on elämäntapa, joka on pysyvä osa kaupunkikulttuuria ja pitää urbaanin ympäristön elossa

Artisti työssään. Kuva: Ville Manninen

Alkaa tulla pimeä, kun saavumme rautatien alikulkuun Äimärautiolla. Keli on syksyinen ja viileä. Alikulku on kyllästetty toinen toistaan taidokkaammilla maalauksilla, ja jokainen betoninen neliömetri on saanut uuden sävyn maalista. Graffitipiireissä tällaista paikkaa kutsutaan nimellä galleria, joka tarkoittaa syvemmin määriteltynä paikkaa, jossa voi huoletta maalata päivisinkin ja joka on yleisesti maalaajien käytössä. Taidegallerialta tämä kieltämättä vaikuttaakin, sisäänpääsymaksua ei tosin vaadita.

Äimäraution galleria. Paikka on vaikuttavan värikäs. Kuva: Ville Manninen

Tapaan itse maalaajan. Hip hop-, black metal- ja teknomusiikin pauhatessa matkakaiuttimesta maalari aloittaa työnsä. Korkkaamme oluet ja seuraan hylätyltä sohvakalustolta, kun ensimmäiseksi taiteilija alkaa ”jyräämään” toista teosta. Termillä tarkoitetaan toisen graffitin päälle maalausta.

”Kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että päälle pitäisi maalata aina parempi”, artisti kertoilee. Taustavärin taiteilija tekee ensin maalitelalla ja talomaalilla. Työskentely näyttääkin lähinnä normaalilta aidanmaalaukselta. Pian siirrytään kuitenkin spraymaaleihin.

Teoksen hahmottelua pohjamaalin päälle. Projekti vaikuttaa harkitulta ja monimutkaiselta. Kuva: Ville Manninen
Graffitisti haluaa pysyä nimettömänä. Kuva: Ville Manninen
Graffitista osana kaupunkia maalari vastaa: ”Se on tullut pysyäkseen tänne ympäristöön, että antaa sen elää omaa elämää.” Kuva: Ville Manninen

Laki ei erottele

Todistan Suomen lain mukaan rikosta, sillä laki ei tunne eroa jo vandalisoidun tai tyhjän pinnan välillä. Maalaisjärki kuitenkin sanoo, ettei tässä ole kovin kammottava rikos kyseessä. Samaa mieltä tuntuvat olevan myös satunnaiset pyöräilijät, jotka tästä ohikulkevaa polkua pitkin oikaisevat reagoimatta asiaan.

Laittomien graffitien puhdistuskuluista huolissaan oleville veronmaksajille maalarilla ei ole juuri sanottavaa. Paljastuu kuitenkin, että hän on veronmaksaja itsekin. Graffitin vastustajien mielipiteet ovat olleet sen verran jyrkkiä, että keskustelut ovat olleet merkityksettömiä, eikä hän enää pyri keskustelemaan aiheesta tällaisten ihmisten kanssa.

Poliiseista ja rangaistuksista kysyttäessä hän vastaa: ”Harvemmin tulee jouduttua ongelmiin nykypäivänä. Isot laskut on tullut saatua ja maksettua.”

Poliiseihin graffitisti asennoituu neutraalisti. Hänen mukaansa osa suhtautuu asiallisesti, toiset taas ovat jyrkempiä mielipiteissään. Laittoman graffitin rangaistuksia artisti ei pidä Suomessa epäreiluina, muualla maailmassa joutuu isompiin ongelmiin.

Puhdistuksesta kysyttäessä maalari vastaa: ”Sekin kuuluu kulttuuriin, että ne häviää, ja sitten ilmestyy uusia tilalle.” Kuva: Ville Manninen

Enemmän elämäntapa kuin harrastus

Graffitimaalaus itsessään edustaa maalaajalle elämäntapaa. Maalatessa viikon työtaakka putoaa nopeasti hartioilta.

”En tiedä mitään, millä voisi rentoutua paremmin. Siinä on se pakka kasassa. Hyvät biisit, rauhallinen mesta missä maalata ja hyvää olutta. Se on kuin meikäläisen lenkki.”

Maalari aloitti ala-asteikäisenä. Tuolloin ei ollut juurikaan laillisia seiniä, ja maalaus alkoikin pääasiassa laittomista paikoista yöaikaan. Omasta näkökulmastaan hän myöntää jännityksen olevan osasyy luvattoman graffitin tekoon ja mainitsee, että samoihin luvallisiin seiniin on kyllästyttävää tehdä kymmeniä teoksia vuodessa. Intiön graffitiseinän sulkeminen harmittaa, ja maalaaja toivookin lisää laillisia seiniä Ouluun. Graffitien kautta taiteilija on verkostoitunut paljon uusien ihmisten kanssa ja saanut paljon ystäviä.

”Tottakai näen mielummin tagejä ja piissejä joka paikassa.” Kuva: Ville Manninen

Kirjoittamattomista säännöistä graffitisti mainitsee taidokkaampien maalaajien kunnioituksen, jossa on tärkeää miettiä kenen teoksen ”jyrää”. Myöskään toisten ”tagien” päälle ei saa tehdä omaa. Eikä taiteilijan mielestä yksityisomaisuutta, vanhoja rakennuksia tai arvokiinteistöjä saa mennä vandalisoimaan. Piirien sisällä arvostetuimpana graffitin muotona pidetään junan kyljessä ”rullaavaa” junagraffitia. Pohjois-Suomen arvostetuin maalari kulkee taiteilijan mukaan nimellä Phone.

Maalaaja arvottaa graffitin taiteeksi ja pitää sitä pysyvänä osana kaupunkikulttuuria. Hänen mielestään kaupungin kuuluu elää ja graffiti kaikissa muodoissaan on osa sen elävöittämistä. Graffitisti myöntää samalla, että Oulussa maalauskulttuuri on himmentynyt vuosituhannen alun kulta-ajoista, jolloin puhuttiin ”Oulu-tyyleistä”.

Varteenotettavia maalareita hän kertoo Oulun alueella olevan vähemmän nykyään. Hakaristitöhrijää hän ei arvosta.

”Luulin aluksi, että ne on jonkun lapsen tekemiä, mutta niitä alkoikin ilmestyä säännöllisesti. Ei niitä tarvitsisi tehdä.

Kuuluisan paska kaupunni -teoksen maalari antaisi jo olla. ”Niillä varmaan joku paska kaupunni -muraali kohta pitäisi tilata siihen”, taitelija sanoo nauraen.

Myös Suomen kuuluisimpiin ja maailmallakin mainetta niittäneisiin graffititaiteilijoihin kuuluva EGS on vieraillut Äimärautiolla. Kuva: Ville Manninen

Graffiti-sanastoa:

  • tagi = tussilla tai spraylla nopeasti tehty signeeraus
  • sana = nimimerkki
  • piissi = isompi graffititeos
  • jyrääminen = toisen graffitin päälle maalaaminen
  • oululaista graffitia instagramissa: @oulugraffiti
  • Oulun lailliset graffitiseinät:
    • Hollihaan skeittiparkki ja isolaatio taideteos
    • Tukikohta Välivainiolla

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*