Oululainen Harri Kauppila on tottunut kulkemaan Oulun keskustassa sähkömopolla. Kotikäytössä Kauppilalla on kelattava pyörätuoli, mutta kaupunkiympäristössä sillä kulkeminen on työlästä. Korkeat kynnykset, ahtaat ja nopeasti sulkeutuvat hissit tuovat paljon haasteita.
Liikuntavammaiselle vaikeat kulkureitit ja liikkeisiin pääseminen voivat olla esteinä keskustassa asioimiselle. Jopa uusista rakennuksista voi löytyä vaikeakulkuisia liuskoja ja kynnyksiä. Katukivetykset harmaine sävyvaihteluineen tuovat myös omat ongelmansa, mikäli henkilöllä on näkövamma.
”Olen jättänyt menemättä keskustaan, vaikka minulla on sähkömopo käytettävissä. Varsinkin talvella tiedän, että kulkeminen on ihan mahdotonta”, Harri Kauppila kertoo.
Esteellisimmät paikat löytyvät vanhan kaupungin alueelta, vaikka uudetkaan rakennukset eivät ongelmattomia ole. Vanhoissa kivijalkamyymälöissä liikkeeseen vievät usein jyrkät portaat ja kapeat ovet. Vaikka portaista selviäisikin avustajan voimin, tyssäävät apuvälineen renkaat korkeaan kynnykseen. Joskus yksin liikkuva saattaa saada liikkeen henkilökunnalta apua, mikäli saa kutsuttua tämän ovelle apuun.
Kauppilan toiveissa olisi esteettömämpi kulku paikkaan kuin paikkaan, ja siten tasa-arvoisempi ympäristö. Ihmisten jalkoihin jääminen ei tunnu hyvältä.
”Haluaisihan sitä olla samanarvoinen ihminen, vaikka istuukin vähän matalammalla kuin muut”, Kauppila sanoo.
Kommentoi