Elsa Heikkilän taide auttaa ilmaisemaan sanomatta jääneitä sanoja

Elsa Heikkilä tuo Ouluun teoksensa, jossa hän kirjoittaa lähettämättömiä kirjeitä kokijaksi saapuneen henkilön kanssa. Kuva: Iina Tauriainen

Viime viikon lauantaina Oulun kulttuuritalo Valveella avattiin ovet sukupuolen monimuotoisuus -teeman ympärillä pyörivälle Kehä-festivaalille, joka järjestettiin Oulussa jo kolmannen kerran. Tapahtumana kyseinen festivaali on vielä yleisölle tuntematon, mutta taiteilijoille tapahtuma on hieno mahdollisuus saada oma teos mukaan kasvavan konseptin aallonharjalle.

Helsinkiläinen performanssitaiteilija Elsa Heikkilä hyppäsi festivaalille mukaan avoimen haun kautta, jossa haettiin kahden kesken koettavia teoksia myös sukupuoli -teeman ulkopuolelta. Heikkilän sosiaalisen koreografian kokonaisuus Kirjeitä, jotka ovat jääneet lähettämättä perustuu kahdenkeskiseen, luottamukselliseen kohtaamiseen paikalle saapuvien henkilöiden kanssa. Teoksessa kirjoitetaan yhdessä kokijan kanssa kirjeitä asioista, joita he ovat halunneet sanoa, mutteivat syystä tai toisesta ole ikinä sanoneet. Kirjoittamisprosessin lopuksi tuotos joko lähetetään sille osoitetulle henkilölle, tai esimerkiksi tuhotaan repimällä se palasiksi.

Omat kokemukset inspiraationa taideteokselle

Idea Kehä-festivaaleilla nähtävään teokseen ei Heikkilän mukaan syntynyt ihan tuosta vain. Pitkän pohdinnan tuloksena hän tarttui omaan henkilökohtaiseen kokemukseensa, koska halusi kuulla, olivatko muut kokeneet elämässään jotain samanlaista.

”Minulla on eräs läheinen lapsi, joka muutti lastensuojelulaitokseen. Kirjoitin hänelle sinne kirjeitä, mutta jossain vaiheessa sain kuulla, ettei hän ikinä saanutkaan niitä. Pysähdyin miettimään sitä, että en varmasti ole ainoa tällaisen kokemuksen kanssa, jossa joku toinen estää kahden ihmisen välisen yhteydenpidon, tai jossa henkilö ei itse jostain syystä lähetäkään kirjeitään vaikka ehkä haluaisikin” taiteilija kertoo.

Aikaisemmin Helsingin teatterikorkeakoululla teosta esitettäessä kokijat ovat Heikkilän mukaan kirjoittaneet hyvin monenlaisia kirjeitä. Jokainen paikalle saapuja jakaa tarinoitansa luottamuksella, joten taiteilija itse ei pysty niistä tarkemmin puhumaan. Sisällöt ovat kuitenkin heitelleet laidasta laitaan, ja esimerkiksi hän mainitseekin erään henkilön, joka kirjoitti kirjeen hänen vanhalle lemmikki marsulleen. Dialoginen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa liittyykin tässä tapauksessa Heikkilän sanoin tietynlaisen hierarkian poistamiseen, ettei kokija olisi perinteisen esityksen tapaan passiivisessa roolissa, vaan toisi teokseen ehkä jopa enemmän kuin taiteilija itse.

”Minulle on todella tärkeää, että kokijaksi saapuva henkilö tulee nähdyksi ja kuulluksi, ja että se koko yhdessäoloaika on hyvin hänestä lähtevää. Siitä tilanteesta voi poistua milloin tahansa, ja kaiken voi aina keskeyttää”, Heikkilä kertoo.

Kirjeiden kirjoittamisen jälkeen kokijat ovat Heikkilän mukaan olleet hyvin innokkaita, ja saamansa palautteen mukaan henkilöt ovat kokeneet kirjoittamisen äärelle pysähtymisen miellyttävänä kokemuksena. Taiteilija itse toteaa, ettei kuitenkaan tiedä onko tärkeiden asioiden purkaminen paperille ollut joillekin jopa mullistava kokemus, joka olisi vaikuttanut heihin itseensä tai vaikkapa mahdolliseen kirjeen vastaanottajaan.

Taide tuo Heikkilän pohjoiseen jo toistamiseen

Oulussa Heikkilä on vierailemassa taideprojektiensa tiimoilta jo toista kertaa. Kehä-festivaalin tulevista kohtaamisista hänellä on innostuneen odottavaiset tunnelmat.

”Ihanaa olla täällä, kun tietää että ne jotka saapuvat paikalle eivät voi olla minun ystäviä. Toki heidän kanssa työskenteleminen on myös mukavaa, mutta siitä tulee aivan erilainen kokemus meille molemmille, jos olemme toisillemme tuntemattomia”, Heikkilä kertoo hymyssä suin.

Tulevaisuudessa taiteilija haluaisi viedä täällä Oulussakin nähtävää teostaan eteenpäin muihinkin tapahtumiin. Hän kokee sen helpoksi, koska kirjeiden kirjoittaminen ei vaadi suuria työryhmiä tai tilatarpeita. Myös muita tulevaisuuden projekteja on jo suunnitteilla, joista Heikkilä mainitsi osallistumisensa tulevan vuoden Nollapiste-kollektiiviin, jossa on tarkoitus tutkailla työväenluokkaisen taustan omaavien taiteilijoiden ruumiillisuutta.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*