Bridge tuo lämpöä torstai-iltaan

Bridgessä pelaajat nimetään ilmansuuntien mukaan. KUVA: Pauliina Puurunen

Tunnelma Oulun torilla on hiljainen torstai-iltapäivänä. Kävelen liukkaalla tiellä kohti Oulun kaupunginkirjastoa, jossa pelataan torstaisin bridge-nimistä korttipeliä.

Pelihuone kolmannessa kerroksessa ei ole kovinkaan iso, mutta sitäkin valoisampi. Seinän vierustalla on muutamia kirjahyllyjä ja niiden lähellä mukavalta näyttävä sohva, johon istahdan. Huoneen keskellä on neljä pyöreää pöytää, joista kolmessa on peli parhaillaan käynnissä.

Peli-into vei Kanariansaarille

En ole ainoa journalisti paikalla. Paikalle on tullut myös Yleisradiosta toimittaja sekä kuvaaja ja heidän kuvamateriaalinsa on tarkoitus näyttää illan alueuutisissa.

Yhden pelipöydän äärestä ystävällisen näköinen nainen esittäytyy illan vetäjäksi, Ritva Puolakaksi. Hän vie minut Juha-nimisen vanhemman herrasmiehen luo ja pyytää tätä opastamaan minulle bridgen salat.

Käy ilmi, että Juhalla on useiden vuosikymmenten kokemus bridgestä. Pöydässä on Juhan lisäksi yksi vanhempi mies ja nainen sekä selvästi muita nuorempi mies. Hän ei ole pelannut bridgeä vielä kovinkaan kauaa.

Pelin sisältö ei oikein aukene minulle ja tuntuu siltä, että se päättyykin yllättäen. Ymmärrän kuitenkin, että pelaajat on jaettu ilmansuuntien mukaan, ja he pelaavat kaksi eri korttipakkaa aina yhden pelin aikana.

Ilmapiiri on rento, pelaajien välillä huumori ja tarinat lentävät. Juha kertoo alkaneensa pelaamaan bridgeä Kaukovainiolla useita vuosikymmeniä sitten. Hän on opettanut myös oman poikansa ja tämän kaverin pelaamaan bridgeä.

Juha on käynyt ystävänsä Villen kanssa Kanariansaarilla saakka pelaamassa. Kerran he voittivat, mutta eivät saaneetkaan rahapalkintoa, vaikka joutuivat maksamaan osallistumismaksun.

”Espanjalaiset vetivät kotia päin”, pöydässä istuva nainen nauraa.

Lajin pariin vanhemmalla iällä

Peli päättyy ja pöytään istahtavat Laura ja Hilkka. Hilkka on pelannut jo parikymmentä vuotta. Hän bongasi lajin Oulu-lehden uutisesta 80-luvun lopussa.

Siihen aikaan Hilkka oli kuitenkin työelämässä ja lapset asuivat vielä kotona, joten pelaamiselle ei ollut aikaa. Vuonna 2001 Hilkka meni bridgekurssille, ja pääsi pian pelaamaan ensimmäistä kertaa.

”Jännitin sitä ihan hirveästi”, hän nauraa.

Pöytään tulee eräs pariskunta, ja mies opettaa vaimolleen pelin sääntöjä. Ensimmäinen erä päättyy tasan. Joku on tuonut paikalle lahjapaketin. Selkäni takana Ritva aukaisee sen ja kuulostaa ilahtuneelta.

Pandaa, kuuluu useamman pelaajan hihkaisevan.

Ritva käy tuomassa Pandan konvehtirasian pöytäämme ja kehottaa minua ottamaan sieltä yhden.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*