Oulun larppiyhteisössä häirintään suhtaudutaan vakavasti ja aiheesta puhutaan avoimesti. Larppaajilla on käytössä monia eri keinoja ehkäistä häirintää ja toimia sitä vastaan.
Häirinnällä voidaan tarkoittaa sukupuolista ja seksuaalista häirintää, mutta se voi olla myös muuta jatkuvaa toimintaa, jonka vastaanottaja kokee epämiellyttävänä. Oulun Interaktiiviset Eläytyjät -nuorisoyhdistyksellä, lyhyemmin OIEI:llä, häirintäyhdyshenkilönä toimiva Johanna Verhiö sanoo, että häirinnän määrittelee kokija.
Verhiö on työskennellyt OIEI:n häirintäyhdyshenkilönä melkein vuoden eli siitä lähtien, kun toimenkuva perustettiin. Hän kertoo, että häirinnästä larpeissa on alettu puhua aiempaa enemmän. Verhiö kertoo, että myös häiritsijät ovat keskustelun myötä uskaltaneet myöntää häirinneensä ja voineet sitä kautta oppia virheistään ja kunnostautua.
Verhiön kohdalle ei ole sattunut häirintätapauksia, joihin olisi täytynyt aktiivisesti puuttua. ”Meidän tehtävämme on olla kuuntelevia korvia häirintätilanteissa, tarjota keskusteluapua ja näyttää esimerkkiä.” Hän lisää, että häirintäyhdyshenkilöillä ei ole valmiutta toimia terapeutteina, vaan tarpeen vaatiessa häirintää kokenut voidaan ohjata eteen päin.
Verhiö kertoo myös, että häirintäyhdyshenkilöitä sitoo vaitiolovelvollisuus, heillä ei ole velvollisuutta raportoida kuulemastaan eivätkä he pidä kirjaa häirintää kokeneista ihmisistä. Näin on tarkoitus madaltaa kynnystä tuoda häirintätapauksia esille.
Larppaajat keskustelevat häirinnästä Facebookissa
Jenna Vikman on harrastanut larppaamista neljä vuotta ja tekee paraikaa toista peliään avopuolisonsa Jaakko Hietalan kanssa. Hän kertoo, ettei ole henkilökohtaisesti kokenut häirintää larpeissa, mutta on kuullut monenlaisia tapauksia muiden suusta.
Vikman kertoo että larppaajien Facebook-ryhmissä keskustellaan häirinnästä ja sitä kautta saatetaan myös epävirallisesti varoittaa henkilöistä, joita ei kannata ottaa peleihin mukaan esimerkiksi rikostaustan takia. Hän sanoo, ettei ketään ole tarkoitus lynkata, mutta tärkeintä on kuitenkin huolehtia pelaajien turvallisuudesta, varsinkin kun osa heistä on alaikäisiä. Vikman kokee Oulun peliyhteisön kuitenkin turvalliseksi.
Jaakko Hietalaakaan ei ole häiritty larpeissa. Hän kertoo, että on häirinnästä käytyjen keskustelujen myötä alkanut kiinnittää enemmän huomiota omaan käytökseensä, sillä hän ei halua vahingossakaan aiheuttaa kenellekään mielipahaa. ”Pitää olla edes jonkinlainen tietoisuus omasta toiminnastaan”, hän toteaa.
Myös Johanna Verhiö kehottaa jokaista arvioimaan omaa käytöstään ja sitä, miten kohtelee muita. Hänestä kannattaa lisäksi miettiä, missä omat rajat menevät. Hän kertoo, että itseltään voi esimerkiksi kysyä, saako minuun koskea ja miten sekä miten minulle kuuluu puhua.
Selkeät ohjeet häirinnän torjumiseksi
Suuri harppaus larpeissa tapahtuvaa häirintää vastaan otettiin myös, kun Niina Niskanen laati Turvallisempaa Larppausta – Materiaalipaketti häirinnän torjuntaan ja ehkäisyyn -ohjeistuksen, joka on internetissä kaikkien luettavissa. Niskanen kertoo, että ohjepaketin taustalla oli halu luoda larppeihin ja pelitapahtumiin selkeät ohjeet ja harjoituksia häirinnän vastustamiseksi.
Niskasen kertoo, että Turvallisempaa larppausta -paketti on otettu ilahduttavan hyvin käyttöön. ”Suomalainen peliskene on ottanut merkittävän edistysaskeleen siinä, että se käyttää tätä materiaalia ja muutenkin puhuu aktiivisesti skenen ongelmakohdista”, Niskanen sanoo.
Hän arvelee, että häirintää on nykyään vähemmän kuin parikymmentä vuotta sitten, ja uskoo että häirinnästä puhuminen vähentää ongelmakäytöstä entisestään.
Linkki Turvallisempaa larppausta -materiaalipakettiin: https://turvallisempaa.wordpress.com/
Kommentoi