Älypuhelimen omistajien, eli kaikkien yli kolmevuotiaiden länsimaalaisten keskittymiskyky on tuhottu. Itseään ohjaavat autot kiihdyttävät kaasu pohjassa seinään tulkittuaan vaalimainoksen nopeusrajoitukseksi. Robotit juonivat kaikessa hiljaisuudessa ihmisten orjuuttamista. Kaiken tämän dynaamisen teknologiakehityksen lisäksi uusimpana supernovana turhuuden tähtitaivaalla loistaa tekoälytaide.
Vain nimellistä korvausta vastaan kuvageneraattorin koulutettu algoritmiapina luonnostelee kuvataidetta, joka saa käyttäjän tuntemaan itsensä Rembrandtin uudeksi tulemiseksi – tai ainakin Kalervo Palsan. Vaikkei kyseessä olekaan varsinaisesti oikea, luovasta mielestä pulpunnut taideteos, voisi tekoälytaiteella periaatteessa ajaa työttömäksi huomattavan määrän kylttyyriväkeä. Lisäksi keinoälypäiden kehittämisessä on rikottu tekijänoikeuslakeja runsain mitoin.
Tekoälytaiteella on jo voitettu taidekilpailuja, kuvitettu aikakausilehtien kansia ja toteutettu kokonaisia musiikkivideoita. Taiteilijat ovat siis syystäkin raivoissaan ja peloissaan kokiessaan asemansa vakavasti uhatuksi. ”Ei tunnu hyvältä, että viedään lelulla leipä suusta”, totesi Hanna Holopainen Vinkka Median haastattelussa.
Tekoälytaiteen eettisyydestä ollaan siis syystäkin huolissaan, mutta keinoälyn maailmanvalloituksen lisäksi haluaisin huolestua heikkotasoisen ihmistaiteen nostamisesta valokeilaan. On hieman kenkkua, että esimerkiksi Kiira Korven runokirjan kaltaisia tuotoksia julkaistaan suuren kustantamon toimesta. Etenkin kun Suomen merkittävimmät kustantamot julkaisevat muutenkin liian vähän runoutta. Kenties vielä ikävämpää on, ettei tätä eläköityneen urheilijan hengentuotetta saisi Hesarin kriitikko rehellisesti arvioida. Onneksi Maikkarin lauantaiaamulähetyksen ja Ylen Puoli seitsemän -ohjelman kaltaisissa hyvän mielen kehdoissa sentään ymmärretään ymmärtää Korven kykyjä taiteilijana.
Suomen puhutuin auteur-ohjaaja (olen pahoillani Aki Kaurismäki) Tuukka Temonen on käsikirjoittanut itse kaksi uusinta elokuvaansa Aika jonka sain ja Pohjolan satoa. Vastaavaa laatua saisi luultavasti laadittua kankealla tekoälyohjelma ChatGPT:lläkin, ja entisen punkkarin suorittaman ohjaustyön voisi korvata muutaman yksinkertaisen komennon osaavalla virtuaaliavustajalla ongelmitta.
Suomalaisen taiteen valtavirran ilmentymiä ovat siis ex-taitoluistelija runoilemassa ja ex-basisti ohjaamassa elokuvia. Jos suomalainen oikeasti merkittävä ja koskettava taide on ikuisesti tuomittu marginaaliin, voi Robotti Ruttusen kiinnittää pitkällä apurahalla valtakunnantaiteilijaksi. Lopputuloksena tuskin olisi ainakaan vähemmän tunteisiin vetoavaa ”luksustuotetta”.
Kommentoi