Joulumarkkinoiden eksoottiset vetonaulat – Sanna Siira kasvattaa alpakoita Kempeleessä

Sanna Siiralle alpakoiden kasvatus on elanto ja elämäntapa. Kuva: Silja Poutiainen

Pitkäkaulainen ja pörrökarvainen alpakka on yhä suhteellisen eksoottinen kotieläin Suomessa. Paksun, tiheän villansa ansiosta se pärjää mainiosti pohjoisen pahimmissakin pakkasissa.

Levollinen mutta leikkisä ja utelias alpakka on noussut lastentapahtumien ja joulutorien vetonaulaksi. Lisäksi se on havaittu hyväksi terapiaeläimeksi.

”Alpakoissa minuun vetoaa etenkin niiden tyyneys ja pysähtyneisyys. Niitä hoitaessa sama mielentila tarttuu ihmiseenkin. Se on varmasti suurin syy niiden suosioon terapiakäytössä”, alpakoita vuoden verran Linnunradan tilalla Kempeleen Juurussuolla kasvattanut Sanna Siira miettii.

Alpakoiden levollisuus vetoaa Sanna Siiraan: ”Ihminen voi ottaa niistä oppia.” Kuva: Silja Poutiainen

Haluttuja vieraita vanhainkodeista lastentapahtumiin

Siira käyttää kasvattejaan vanhainkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa sekä markkinoilla. Linnunradan tilalla käy hyvinkin erilaisia ryhmiä vierailemassa ja kuntoutumassa eläimiä hoitamalla ja ruokkimalla.

”Ne nauttivat kävelylenkeistä ihmisten kanssa. Talutamme niitä riimussa kuin koiria ja patikoimme metsässä”, Siira kuvailee.

Aiemmin teollisen muotoilun maisteriksi kouluttautunut Siira ihastui alpakoihin muutama vuosi sitten maatalousoppilaitosta käydessään. Hän kävi eri tiloilla tutustumassa lajin kasvatukseen. Viime vuoden syksyllä hän osallistui alpakkakurssille. Tammikuussa ensimmäiset märehtijät muuttivat Juurussuolle.

”Lauman vanhimpana 6-vuotias Jatsi on ottanut vartijan roolin. Joukon johtaja on nelivuotias Elitsia. Loput ovat vähän nuorempia leikkikavereita. Omia on viisi ja yksi on tuotu muualta parin kuukauden vieroitukseen emästään”, Siira esittelee aitauksessa käyskentelevän lauman.

Jatsi on omaksunut laumanvartijan roolin. Kuva: Silja Poutiainen

Siisti ja helppohoitoinen eläin

Linnunradan tilan asukeille on aidattu laaja ulkotarha ja remontoitu pihatto vanhan navettarakennuksen yhteyteen Siiran kodin pihapiirissä. Seudulla liikkuvien ilvesten takia lauma lukitaan öisin talliin.

”Alpakat ovat erittäin siistejä. Koko joukko käyttää samaa vessapaikkaa ulkona ja sisällä, joten siivous on helpompaa. Tallia ei tarvitse lämmittää, riittää että tarjolla on suojaa sateelta ja tuulelta ja paksu olkipehku alla”, Siira valottaa alpakoiden asuinjärjestelyjä.

Yksi eläin syö vuorokaudessa keskimäärin kaksi kiloa heinää. Talviaikaan tarjotaan lisäksi täysrehua ja ravinteita.

Maanläheinen elinkeino ja elämäntapa

”Alpakka tuottaa raakavillaa muutaman kilon vuodessa. Villat keritään yleensä alkukesästä. Näin ne ehtivät kasvaa talveksi takaisin suojaamaan kylmyyttä vastaan”, Linnunradan tilan emäntä selittää.

Keritty villa toimitetaan kehräämöön. Takaisin tulee valmista lankaa, jota myydään sellaisenaan tai siitä valmistetaan esimerkiksi asusteita. Alpakan villa on lampaan villaa pehmeämpää, lämpimämpää ja kestävämpää. Siitä puuttuu villarasva eli lanoliini ja lampaan villalle ominainen karheus. Siksi se sopii monille allergikoille eikä kutita.

Siiran perheeseen kuuluu myös kaksi lasta ja kaksi kissaa. Kamelieläinten seurana Linnunradan tilalla pidetään kanoja. Lisäksi Siira viljelee veljensä kanssa yhteistyössä öljyhamppua synnynkotinsa pelloilla Tyrnävällä.

”Viljely ja eläimet ovat minulle elämäntapa ja intohimo. Tavoitteenani on elättää itseni alpakkatoiminnalla ja öljyhampun tuotannolla. Ja mies käy muualla töissä”, Siira toteaa.

Monipuolisen lajin suosio kasvaa Suomessa

Alpakat ovat oivallisia maisemanhoitajia, sillä niiden pehmeät anturat eivät vahingoita laidunnusmaata.  Ylähuulen halkio estää sitä syömästä ruohoa juurta myöten. Lantaa voi käyttää luonnonmukaisena lannoitteena.

Suomeen ensimmäiset alpakat tuotiin vuonna 2002. Kymmenessä vuodessa kanta kasvoi noin kuuteensataan. Varsinkin viime vuosina lajin suosio on kasvanut nopeasti. Nykyään niiden määrä ylittää 1500 yksilöä.

 

ALPAKKA (Vicugna pacos)

  • Märehtivä kamelieläin: sukua laamalle, vikunjalle ja guanacolle
  • Jalostettu kotieläimeksi yli 5000 vuotta sitten
  • Kotoisin Perun ja Chilen rajavuoristosta, nykyään levinnyt ympäri maailman
  • Väritys voi olla yksivärinen tai laikukas, vaihtelee valkoisesta ruskeaan, harmaaseen ja mustaan
  • Paino 45-80 kg ja säkäkorkeus 75-100 cm, pitkän kaulan ansiosta silmät samalla tasolla ihmisen kanssa
  • Pääasiallinen ravinto korsirehu eli heinä
  • Elinikä yli 20 vuotta

 

Lähteet:

Suomen Alpakkayhdistys

Alpakankasvattajat ry

 

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*