Jääkiekko – polku isompien asioiden äärelle

Tiukan pelin jälkeen joukkueet sopivat sopuisasti yhteiskuvaan. Kuva: Tiina Jokinen
Tiukan pelin jälkeen joukkueet sopivat sopuisasti yhteiskuvaan. Kuva: Tiina Jokinen

Kiimingin Kiekkopoikien Special Hockeyn (myöhemmin KKP) peli-ilta on alkamassa. Tänä iltana jäälle luistelee joukkueen senioriosasto. Joukkueen huoltajia on otettu paikkaamaan muutamaa pelaajaa. Joukkue pukeutuu jännityksen väreillessä ilmassa. Naapuripukukopissa valmistautuu pirskahtelevaa naisenergiaa pursuava vastustaja IHC Uleåborg.

Pukuhuonejuttuja ei kerrota muille, joten pukuhuoneiden ovet sulkeutuvat ja joukkueet jäävät keskittymään illan peliin.

Säännöt joustavat tarvittaessa

KKP:n Special Hockeyn tarina sai alkunsa vuonna 2015. Valmennuspäällikkö Jari Huttu ehdotti Janne Käyhkölle, ottaisiko hän vetovastuun kehitysvammaisten jääkiekkotoiminnasta.
Hyvin pian tämän jälkeen opetusministeriön tuella palkattiin vuodeksi töihin myös Anne Puhakka, joka on jatkanut joukkueen johtajana työpestin päätyttyä.

”Kaikki aloitettiin ihan alusta. Joukkueiden kokoaminen ja pelisääntöjen kirjoittaminen. Suomessa ei ole ollut tällaista toimintaa aiemmin”, Puhakka kertoo.

Säännöt on kirjoitettu siten, että tuomareille on annettu pelikohtaisesti mahdollisuuksia joustaa pelaajien taitotason mukaan. Sen verran vastustajan pukukoppiin uskaltaa astua, että tuomari käy kertomassa illan säännöt. Tärkeimpänä sääntönä on, ettei saa taklata.

Lopulta pelaajat pääsevät ottamaan tuntumaa jäähän. Terävä luistin kirskahtaa jäätä vasten ja kiekko napsahtaa lapaan. Jalat tekevät töitä niin paljon, että katsoja voi nähdä verenkierron kiihtyvän ja lihasten lämpenevän tulevaa koitosta varten.  Katsojan mieleen pilkahtaa ajatus: ”Kumpi näistä nyt olikaan kehitysvammaisten joukkue?”

Hikipisaroita ja maalijuhlaa

Illan kohokohta lähestyy. Tuomari pudottaa kiekon jäähän ja alkaa armoton vääntö kaukalon herruudesta. Seniorijoukkue ei päästä naisia laiskistumaan kaukalossa. Joukkue huomaa pienimmänkin vastustajan tekemän virheen kaapatakseen kiekon haltuun.

Pelaajan harmiksi veto menee ohi maalista ja vastustaja nappaa kiekon.
”Enää ei mene pelissä mailoja poikki, vaikka pettymyksiäkin tulee”, Puhakka kertoo.
Puheen kuitenkin keskeyttää KKP:n tekemä maali, sen tuomat korvia huumaavat kannustushuudot ja kaukalon reunan pauke. Yläfemmat käydään läpsimässä vaihtoaition reunalla, jonka jälkeen pelaajat asettuvat jälleen keskittyneinä aloitusasemiinsa.

Erätauon palaveri – elämän kokoisia asioita

Käyhkö kerää pelaajat yhteen ja antaa erätauolla ohjeita sekä tarkistaa, että pelaajilla on kaikki hyvin. Toiselle puoliajalle vaihdetaan maalivahti ja varmistetaan, että kaikki ovat saaneet pelata mahdollisimman tasapuolisesti. Valmentajan kertomia salaisuuksia ei paljasteta ulkopuolisille.

Toiminnassa ei tähdätä kilpailullisiin tavoitteisiin. Pääpaino on sosiaalisten ja motoristen taitojen vahvistamisessa. Aktiivisen ja säännöllisen toiminnan ansiosta pelaajien terapiakäyntejä on voitu vähentää. Muutamat ovat voineet jopa vähentää lääkitystään.

”Tätä hommaa jaksaa tehdä, kun näkee toiminnan positiivisen vaikutuksen. Tällä on iso merkitys pelaajille ja heidän lähipiirilleen”, Puhakka kertoo.

Luistimet kohti Kanadaa

Käyhkön ja Puhakan haaveena on viedä joukkue pelaamaan Kanadaan. Siellä kehitysvammaisten jääkiekkotoiminta on pidemmällä kuin Suomessa. Kaksikko on kutsuttu paikan päälle tutustumaan Kanadan kansainväliseen turnaukseen. ”Katsoin videoita aiemmista turnauksista, ja kyllä meidän pelaajat kehtaa heittää kaukaloon vastustajiksi milloin vain”, Puhakka kehuu katsellen kaukalossa taistelevaa joukkuetta.

Pelin päätyttyä joukkueet asettautuvat viimeisillä voimillaan riviin siniviivoille. Tehtyjä maaleja ei laskettu, mutta pelin parhaat pelaajat palkitaan, kuten jääkiekkopeliin kuuluu. Vastustajajoukkueen kättelyn kautta suunnataan takaisin kohti pukukoppeja. Käyhkön johdolla käydään vielä yhteenveto pelistä. Väsymys painaa jo kovasti, mutta silti valmentajan sanoja kuunnellaan kunnioituksella.

Valojen sammutuksesta kuuluva napsahdus kaikuu tyhjässä hallissa. Kello lähestyy keskiyötä, kun viimeisetkin pelaajat pääsevät lähtemään kotia kohti.

 

 

IHC Uleåborgin räväkän hyökkäyksen päätteeksi kiekko lipuu ohi KKP:n maalin. Kuva: Tiina Jokinen
Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*