Siinä missä mielenterveyspuhe on lisääntynyt julkisessa keskustelussa, myös suosituimpiin sosiaalisen median alustoihin kuuluva Instagram täyttyy mielenterveys- ja psykologiasisällöstä. Lukemattomissa postauksissa käsitellään mielenterveysongelmia, kerrotaan neuvoja vaikeista tilanteista selviytymiseen ja jaetaan voimaannuttavia ajatuksia. Asiantuntijoiden mielestä ilmiö on positiivinen, mutta siihen liittyy myös riskejä.
Suosion juuret ihmisten pahoinvoinnissa
Sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologian tohtori Suvi Uski arvioi, että mielenterveyssisällön suosioon ovat syynä ihmisten yleisesti lisääntyneet mielenterveyden ongelmat. Nykymittareilla ihmiset voivat todella huonosti ja samaan aikaan resurssit ongelmien hoitamiseen terveydenhuollossa ovat ennätyksellisen pienet. Tämä näkyy ihmisten hakeutumisena somepsykologian äärelle.
“Sosiaalinen media on helposti lähestyttävä, sillä sen ääressä vietetään muutenkin useita tunteja päivässä. Kynnys tiedon ja avun hakemiseen somen kautta on pieni”, toteaa Uski.
Tämän lisäksi Uski toteaa, että ilmiön taustalla on pitkäaikainen globaali kehitys. Psykologia, self-help-kulttuuri ja mielenterveyspuhe ovat olleet pinnalla jo pitkään, ja tekijöitä on alalla paljon. Uutta on tekijöiden siirtyminen sosiaalisen median toimintaympäristöön.
“Sosiaalinen media mahdollistaa tiedon jakamisen yhä laajemmille ja moninaisemmille yleisöille. Asiantuntijat ja muut tekijät näkevät tässä mahdollisuuden tuoda osaamistaan esille”, Uski tiivistää.
Instagramin psykologiasisältö on monimuotoista. Alustalla on sekä psykologien ja terapeuttien omilla nimillään tuottamaa sisältöä että anonyymejä, ainoastaan tiedon ja tuen jakamiseen perustuvia tilejä. Somelle tyypilliseen tapaan mielenterveyspuhe on alkanut näkyä myös meemeissä, jotka tuovat mielenterveysongelmia näkyviksi huumorin keinoin.
Alusta tuottaa haasteita
Anu Tevanlinna on psykologi, joka vastaanottotyönsä ohella tuottaa Instagramiin sisältöä elämäntapamuutosten, painonhallinnan ja hyvinvoinnin psykologiasta. Hänen mukaansa laadukkaan somesisällön tuottaminen on usein ammattilaisellekin hankala Instagram-alustan rajallisuuden vuoksi. Suppea merkkimäärä pakottaa sisällön tiivistämiseen, ja joskus monimutkaisiakin asioita joutuu yksinkertaistamaan tai rajaamaan osan näkökulmista pois.
“Ammattitausta onneksi mahdollistaa jaettavan tiedon rajaamisen ja tarjoamisen niin, että yksilöön kohdistuvat riskit minimoidaan”, kertoo Tevanlinna.
Alan asiantuntijoiden lisäksi Instagramissa on kuitenkin myös valtavasti muita mielenterveyteen liittyvän sisällön tekijöitä, joiden osaaminen ei ole yhtä vankkaa. Tällöin on vaarana, että misinformaatio leviää helpommin ja ihmiset saattavat alkaa noudattaa toimimattomia neuvoja. Nykyajan pikamediassa lukijalla on myös harvoin aikaa tai kiinnostusta alkaa tutkia tiedon lähdettä, eikä sitä ole aina edes mahdollista löytää.
Vaikka “amatööritekijöiden” sisällössä saattaa piillä riskejä, on haastavaa rajata, kuka saa tehdä sisältöä someen. Somen luonteeseen kuuluu tyypillisesti, että kuka tahansa voi luoda mitä tahansa. Psykologia on myös aiheena sellainen, joka koskettaa jokaista ihmistä, eikä Tevanlinnan mukaan ammattilaisillakaan ole siihen yksinoikeutta.
“Esimerkiksi kokemusasiantuntijat voivat olla joillekin ihmisille hyvin tärkeitä sisällöntuottajia. Se, ettei henkilö ole terveydenhuollon ammattilainen, ei tee heidän tarinoistaan vähemmän arvokkaita”, Tevanlinna muistuttaa.
Häpeä on alkanut hellittää
Sekä Uski että Tevanlinna ovat sitä mieltä, että nykyinen kehitys on positiivista. Somen psykologiasisältö auttaa etenkin mielenterveysongelmien normalisoinnissa eli häpeän poistamisessa aiheen ympärillä. Osalle siitä on myös konkreettista hyötyä omassa arjessa toimimiseen.
“Mielenterveyspuhe on meille ihmiskuntana ennen kaikkea eduksi“, Uski korostaa.
Molemmat asiantuntijat tunnistavat haasteen siinä, ettei kaikkia mielenterveysongelmia käsitellä somessa samalla laajuudella ja vakavimpiin sairauksiin liittyy edelleen häpeäleimoja. Toisaalta somen tarjoama tieto ei välttämättä auta lievempienkään mielenterveydenhäiriöiden parantamisessa. Usein tarvitaan hoitoa terveydenhuollossa. Uski toivookin, että kulttuurimuutos mielenterveyden suhteen tekee myös hoidon saannin helpommaksi kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat.
Kommentoi