Geokätköily on eräänlaista aarteenetsintää, jota voi harrastaa yksin, ystävän tai perheen kanssa. Kätköilyä harrastavan Niko Nissisen mieleen painunut retki sijoittuu Vätsärin erämaahan. ’’Veljeni kanssa vaellettiin 110 kilometriä 54 tunnissa. Matkalta otettiin viisi kätköä, joilla kukaan muu ei ollut käynyt pariin vuoteen’’, hän kertoo. ’’Kahlattiin myös tunturijärven läpi yöttömässä yössä, kun se sopivasti oikaisi kätkölle’’, Nissinen jatkaa.
Geokätköily on maailmanlaajuinen harrastus, ja aktiivisia kätköjä on jo yli kolme miljoonaa 191 maassa. Harrastusta voi siis toteuttaa melkein missä vain ja milloin vain. Se ei ole kilpailu, mutta halutessaan itselleen voi asettaa henkilökohtaisia tavoitteita. Harrastuksen ansiosta voi tutustua uusiin paikkoihin kotikaupungissa, tai jos seikkailumieltä löytyy, voi löytää huikeita paikkoja ympäri maailmaa. Kätköilyä voi kuitenkin harrastaa myös edullisesti lähiympäristössä, eikä se vaadi periaatteessa muuta kuin ulkoiluun sopivat vaatteet ja älypuhelimen.
Sovellus etsimisen apuvälineenä
Kätköjä etsitään älypuhelimeen ladattavan ilmaisen sovelluksen avulla. Geocaching.com-sivustolle rekisteröitymisen jälkeen pääsee kirjautumaan sovellukseen, josta valitaan kätkö. Sovelluksen ja GPS-signaalin avulla koordinoidaan kätkön läheisyyteen ja aletaan etsiä jotain, mikä poikkeaa ympäristöstä. Kätkö voi olla esimerkiksi puuhun ripustettu filmipurkki tai kivikkoon piilotettu pakasterasia. ’’Monesti kätköjä on piilotettu voimajohtojen taakse tai niissä on käytetty sähkötarvikkeita’’, Nissinen listaa erilaisia tapoja kätköjen piilottamiseen.
Kätkön sisällä on aina lokivihko eli konkreettinen pieni vihko, johon kirjataan löytäjän nimimerkki ja päivämäärä. Tämän jälkeen löytö kirjataan Geocaching.com-sivustolle selaimella tai sovelluksella.
Vaikeustaso vaihtelee
Kätköjä on monenlaisia ja -kokoisia. Kätkön tiedoissa on merkitty sen haastavuus esimerkiksi maaston tai korkeuden perusteella. Suuruusluokka voi vaihdella sormenpäänkokoisesta niin suureen, että kätköön voi kävellä sisään. Kokoluokkia kuvataan termeillä mikro, pieni, keskikokoinen tai suuri. ’’Kerran oli mikro -kokoluokkaan merkitty kätkö, ja se paljastuikin ihan oikeaksi mikroaaltouuniksi’’, Nissinen naurahtaa.
Maaston haastavuus voi näkyä esimerkiksi niin, että kätkö on sijoitettu korkealle tai pitkän kävelymatkan päähän. Nissinen kertoo Espanjaan sijoittuvasta kätköreissustaan: ’’Tehtiin vuoristossa semmoinen 30 km juoksulenkki, ja napattiin muutama kätkö matkalta’’. Hän kertoo etsivänsä sekä helppoja että haastavia kätköjä. ’’Siltakätköt on parhaita varsinkin, jos pitää kiivetä sillan rakenteisiin’’, Nissinen muistelee erästä suosikkikätköään.
Yleisin tyyppi on peruskätkö, jonka koordinaatit ohjaavat paikkaan, missä se sijaitsee. Muita tyyppejä ovat esimerkiksi multikätkö, jolloin pysähdyspaikkoja voi olla useampia, ja mysteerikätkö, jonka ratkaiseminen vaatii aivotyöskentelyä.
Tavoitteena huomaamaton toiminta
Geokätköilyn etiketin mukaan sitä tulisi toteuttaa aiheuttamatta häiriötä tai turhaa huolestumista. Jos kätköilijä kulkee ympärilleen pälyillen, saattaa käytös herättää muissa ihmisissä epäilystä.
Koska kätköjä voi piilottaa kuka tahansa, on piilottamiselle laadittu ohjeet ja tietyt vaatimukset. Piilottajan vastuulle jää kätkön seuraaminen, huoltaminen ja tarvittaessa hyllyttäminen eli käytöstä poistaminen.
Etiketti ohjeistaa välttämään kätkön viemistä esimerkiksi koulun tai lasten leikkipaikan läheisyyteen. Tuntemattomien ihmisten liikkuminen lasten lähellä voi aiheuttaa huolta vanhemmissa. Etiketin mukaan kätköä ei tulisi asettaa myöskään infrastruktuurin läheisyyteen, sillä joku voi virheellisesti luulla kätkön liittyvän jollain tapaa terrorismiin.
Harrastusta tulisi siis toteuttaa huomiota herättämättä ikään kuin naamioiden tekemisensä joksikin muuksi, vaikka kengännauhojen sitomiseksi. Myös puhelimeen puhuminen tai valokuvaaminen ovat hyviä keinoja peittää toimintansa.
Kommentoi