Totta vai tarua? Kuluttajahävikin osuus ruokavalion ilmastopäästöistä on vain neljä prosenttia

Elämme ajassa, jossa kuluttajan valintoja painotetaan aina vaan enemmän – eikä pelkästään kuluttajan omasta, vaan myös ympäröivän maailman näkökulmasta. Ruokahävikki, kestävä kehitys, ilmastonmuutos, vihreys ja vihreä siirtymä ovat viime vuosien aikana nousseet yhä enemmän puheenaiheiksi. Toiminta ei ulotu enää yksistään kuluttajan tasolle, vaan aina poliittiseen päätöksentekoon saakka. Mutta mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä?

Mielipidekirjoituksessaan (HS 15.9.2021) tietokirjailija ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Mari Koistinen sekä Leena Putkonen, laillistettu ravitsemusterapeutti ja tietokirjailija hänkin, kirjoittavat ”kuluttajahävikin osuuden ruokavalion ympäristövaikutuksista jäävän niin pieneksi, ettei siihen kohdistuvilla toimilla ole juurikaan merkitystä”. Heidän mukaansa hävikin osuus on vain neljä prosenttia. Resursseja tulisikin heidän mukaansa kohdistaa ennemmin pois tuotantoprosessista helppoon ja edulliseen kasvipohjaisen ruokavalion luomiseen.

Tarpeeton ympäristökuorma

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri ei kiellä väitteen todenperäisyyttä, mutta suhtautuu siihen varauksella: ”Jos halutaan suhteuttaa jokin asia isompaan, vaikkapa mikä on maapallon hiilijalanjälki tai mikä on Suomen prosentti päästöistä  kun kaikki valmistetaan Kiinassa, voidaan ajatella, että pienemmillä teoilla ei ole merkitystä. Totta kai niillä on merkitys, mutta ruokahävikin osuus on mittakaavaltaan pienempi kuin ruokavaliomuutoksen vaikutukset.”

Hän vertaa ruokahävikin osuutta autoiluun: hävikin osuus muutettuna henkilöautokilometreiksi vastaa Suomessa yli sadan tuhannen henkilöauton vuotuisia päästöjä. 

”Lisäksi se on täysin tarpeetonta. Jos syömme lihaa, saamme siitä ravintoaineita, ja sillä on täten tietty hyöty. Jos tuotettu ruoka puolestaan heitetään pois, se on täysin tarpeetonta ympäristökuormaa”, Katajajuuri jatkaa. 

Ihmisten tulisikin kuluttajatasolla miettiä asumiskustannuksiaan, energian tuotantotapoja, liikkumista henkilöautolla tai lentämällä sekä tietysti ruokavaliota: kuinka paljon siinä on lihaa, ja kuinka suuri osuus olisi korvattavissa kasviperäisillä proteiinilla.

”Riippuu kuitenkin paljon perhekunnasta. Joissain talouksissa ei lennetä juuri yhtään, mutta kulutetaan muutoin. Toisissa taas matkustetaan lentäen useammin, jolloin sen osuus peittää kaiken muun alleen, koska se on niin valtava tekijä. On siis hyvin perhekohtaista, missä on ne suurimmat syyt ja mahdollisuudet vaihtaa kuluttamistapojaan”, Katajajuuri summaa. 

Teksti: Maria Nikkilä, Taru Kyllönen, Joona Hietala


Lähteet:

HS: Puhe ruokahävikistä johtaa harhaan

RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti

Luonnonvarakeskus: Ruokahävikki

Yle: Näin voit parantaa ilmastoraportin synkkiä lukuja – Ruoan heittäminen roskikseen ei ole pikkujuttu

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*