Kalevan pääkirjoituksessa 9.10. väitettiin suomalaisten turvallisuudentunteen heikentyneen viime vuosina, vaikkei Suomen laskennallinen turvallisuus ole heikentynyt.
Mitä luvut kertovat?
Vuonna 2014 kansalliseen rikosuhritutkimukseen vastanneista 15–74-vuotiaista 27,2 prosenttia kertoi pelänneensä väkivallan kohteeksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella. Vuoden 2015 tutkimuksessa vastaava luku nousi 30,6 prosenttiin, ja vuoden 2016 tutkimuksessa edelleen 32 prosenttiin.
Heikentyneen turvallisuudentunteen ja kasvaneen pelon tilastonäkymien vastapainoksi vuonna 2014 poliisille tietoon tulleita henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia oli 35 236, kun taas vuoden 2015 tilastossa vastaava määrä nousi 36 239 rikokseen. Seuraavana vuonna luku laski 36 094 rikokseen.
Vaikka vuosien 2014 ja 2015 välillä onkin 2,8 prosentin nousu, on viime vuosien tilastollinen ailahtelu kuitenkin verrattain maltillista. Tällainen muutaman vuoden tilasto-otanta toimii väitteen eduksi korostamalla nimenomaan viime vuosien turvallisuuden järkkymättömyyttä, mutta esimerkiksi 1990-luvulta asti tilastoja tarkasteltaessa voidaan kuitenkin huomata tasaisesti kasvava henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikollisuuden kasvu.
Viime vuosien henkirikostilastot tukevat kuitenkin Kalevan pääkirjoituksen väitettä: Poliisin tietoon tulleita henkirikoksia oli vuonna 2014 yhteensä 101. Vuoden 2015 tilastoissa luku oli tippunut 96 henkirikokseen, ja 2016 henkirikosten määrä laski edelleen 78 henkirikokseen.
Tutkimuksia läheltä ja kaukaa
Laskennallisen turvallisuuden ja kansallisen turvallisuudentunteen kehityssuuntia pohditaan myös valtion ja ministeriöiden selvitys- ja tutkimustoiminnassa sekä lukuisissa julkaisuissa.
Valtioneuvoston viime lokakuussa hyväksymässä sisäisen turvallisuuden strategiassa todetaan suomalaisen yhteiskunnan kehittyneen viimeisimmästä taloustaantumasta huolimatta vakaasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Strategiassa mainitaan kuitenkin 2010-luvun maailmanpoliittisen tilanteen muutoksen heijastuvan turvallisuudentunnetta mittaavissa tutkimuksissa.
Strategia kuvailee muun muassa informaatiovaikuttamista uudenlaiseksi turvallisuusuhaksi nykyajan verkottuneen maailmassa. Teknologisesti välitetyn tiedon, niin varmennetun kuin valheellisenkin, nopea leviäminen ja helppo saatavuus ovat omiaan kiihdyttämään epävarmuutta ja turvattomuutta.
Sisäisen turvallisuuden strategia mukailee arvioitavaa väitettä kuvailemalla Suomea maailman turvallisimmaksi maaksi. Erääksi lähteeksi mainitaan kansainvälinen World Internal Security & Police Index (WISPI) -tutkimus, joka arvioi ja vertaa maiden sisäistä turvallisuutta ja viranomaisten valmiuksia.
Vuoden 2016 WISPI-tutkimuksessa Suomen poliisi ja sisäinen turvallisuus kokonaisuutena arvioitiin maailman toiseksi parhaaksi Singaporen jälkeen. Tutkimuksessa 15 kärkijoukkoon päätyneistä pohjoismaista Suomi sijoittui parhaimmaksi.
Maatilastojen ohella julkaistussa WISPI-raportissa selvennetään syitä Suomen menestykselle. Raportissa mainitaan esimerkiksi, kuinka Suomessa on muihin tutkimusmaihin verrattuna hyvin vähän poliiseja suhteessa väestöön. Toisaalta raportti kertoo Suomen armeijalla olevan tutkimuksen keskiarvoa enemmän sotilaita.
Arvioitavan väitteen osalta WISPI-raportin keskeisin havainto on väkivallan ja sisäisen turvattomuuden harvinaisuus Suomessa. Raportti mainitsee Suomen miltei olemattoman terroritekojen historian unohtamatta arkisempaa verrattain korkeaa kansallista turvallisuudentunnetta. Raportin mukaan 81 poliisi suomalaisista vastasi tuntevansa olonsa turvalliseksi kävellessään naapurustossa tai kaupungissa yöaikaan.
WISPI-tutkimuksen löydökset allekirjoittanee myös Poliisibarometri 2016 -tutkimus. Poliisibarometri tutki muun muassa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tilaa sekä kansalaisten kokemuksia rikollisuudesta poliisin toimintakyvyn ja palveluiden onnistumisen arvioimisen ohella. Esimerkiksi haastateltavien aiempiin vuosiin verrattuna vähentyneet turvattomuuden kokemukset puoltavat Kalevan pääkirjoituksen väittämää.
Kun vastaajilta kysyttiin, mitkä 12 eri tilannetta tai asiaa olivat sellaisia, joissa he kokivat yksinolonsa turvattomaksi, 54 % vastaajista valitsi vaihtoehdon ”Ei mikään näistä (asioista, tilanteista)”. Vuosina 2001–2010 saman vaihtoehdon valitsi 39–47 % haastatelluista, joten tämän kehityksen mukaan turvattomuuden kokeminen olisikin vähentynyt.
Terrorismi Suomessa
Suojelupoliisi (Supo) julkaisi viime kesäkuussa uuden terrorismin uhka-arvion. Terrorismin uhka on nyt tasolla ”kohonnut”, eli toisella tasolla Supon neliportaisessa asteikossa.
Supo nimeää uudessa uhka-arviossa merkittävimmäksi terrorismin uhaksi Suomessa yksittäiset toimijat tai pienryhmät, jotka saavat motivaationsa radikaali-islamistisesta propagandasta ja terroristijärjestöjen kehotuksista. Supon mukaan näillä henkilöillä voi olla joko suoria tai välillisiä yhteyksiä radikaali-islamistisiin järjestöihin.
Kalevan pääkirjoituksen väitettä ja turvallisuuden horjumattomuutta kyseenalaistaa esimerkiksi Supon seurannassa olevien kohdehenkilöiden entisestään kasvanut määrä. Tällä hetkellä Supolla on noin 350 terrorismin torjunnan kohdehenkilöä, ja se arvioi määrän kasvavan jatkossakin.
Monenlaista turvallisuutta
Oulun kaupungin riskienhallintapäällikkö Heikki Kontsas painottaa, että turvallisuus on yksilölle pitkälti tunnekysymys. Kyselytutkimuksien tuloksissa esiintyvät tunnetilat heijastavat suuresti tutkimusajankohtaa ja relevantteja uutistapahtumia niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Kontsaksen mukaan yksilön turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat lukuisat turvallisuuden alalajit. Suomalaiset viranomaiset ja organisaatiot puhuvatkin muun muassa liikenne-, työ-, lääke- ja kyberturvallisuudesta. Turvattomuudeksi voidaan kokea myös esimerkiksi palvelujen huono saatavuus, taloudelliset huolet, sosiaalisten verkostojen puute tai asuinalueen huonosti hoidetut kadut ja huono valaistus.
Totta vai tarua? 50/50. Väite on osittain totta tai se on ainakin hyvin monitulkintainen.
Lähteet:
Suomen virallinen tilasto (SVT): Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat, Rikos- ja pakkokeinotilasto, Rikokset ja niiden selvittäminen 1980-2016. Saatavilla: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__rpk/statfin_rpk_pxt_002.px
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti: Rikollisuuden pelko 2012-2016. Saatavilla: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__optula/statfin_optula_pxt_003.px
Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017. ISBN 978-952-324-138-1 (PDF).
The World Internal Security and Police Index Report (WISPI) 2016. Luettavissa: http://wispindex.org/
Fagerlund & M. Vuorensyrjä 2016. Poliisibarometri 2016: Kansalaisten käsitykset poliisin toiminnasta ja sisäisen turvallisuuden tilasta. Sisäministeriön julkaisu 27/2016. ISBN 978-952-324-107-7 (PDF).
Suojelupoliisi: Terrorismin uhka-arvio 2017. Verkkojulkaisu löydettävissä: http://www.supo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/supowwwstructure/73368_20170614_Suojelupoliisi_terrorismin_uhka-arvio.pdf
Oulun kaupungin riskienhallintapäällikön Heikki Kontsaksen kommentit.
Kommentoi