Tavoitteena onnistua yhdessä

Harjoitusten alkuun kuuluu äänenavaus. Kevään flunssa-aalto on kutistanut laulajat lähes puoleen.

”Ei mitään multa puutu, paitsi rytmi”, nauraa raahelaisen kamarikuoro Vox Mariksen kuoronjohtaja Heli Väisänen.

Kuoro on kokoontunut joka tiistaiseen harjoitukseen. Pian ryhmällä on edessään jumalanpalvelusavustus Raahen kirkossa ja he harjoittelevat Leevi Madetojan Ei mitään multa puutu -kappaletta Raahen keskuskoulun liikuntasalissa.

”Pidetään tämmöinen reipas tempo, niin ei pääse lässähtämään”, Väisänen opastaa.

Kappale osoittautuu kimurantiksi. Väisänen keskittyy kuuntelemaan eri äänten puhtautta ja joutuu vähän väliä keskeyttämään. Tenoreilla on yksi nuotti hukassa.

”Te laulatte sen pitkän g:n h:na. Mä soitan teille sen kohdan.” Ryhmä aloittaa uudelleen ja Väisänen soittaa tenoristemman auttaakseen miehiä. Äänet osuvat kohdilleen. ”Siinä pitää vaan mennä tarpeeksi matalalle. Kun muuten laulatte korkealta, te ette uskalla tiputtaa sitä tarpeeksi.”

Vaikka harjoituksissa on käytössä piano, Vox Maris esiintyy ilman säestystä. Se on haastavaa ja vaarana on, että kuoron äänet menevät epävireiseksi kesken kappaleen.

Madetoja jatkaa laulajien haastamista, sillä he eivät meinaa millään löytää toisen säkeistön ensimmäistä nuottia ilman pianon apua. Pientä turhautumista leijuu ilmassa. Kylmän viileästi Väisänen ratkaisee ongelman: ”Hei tehdään niin, että lauletaan sunnuntaina vain yksi säkeistö. Tämä on vielä niin tuore. Seuraavalla kerralla esitämme sitten kaksi säkeistöä. Tämä ei nimittäin ole mikään helppo.”

Penkkiriveiltä kuuluu helpotuksen huokaus. Kuorolaiset tuumivat, että Madetojan kappaleet ovat kauniita, mutta vaikeita.

Kakskymppinen projektikuoro

Raahelainen kamarikuoro Vox Maris täyttää tänä vuonna kaksikymmentä vuotta. Kuoro perustettiin alkujaan projektikuoroksi, jossa harjoitellaan yhdessä vain vähän. Edelleenkään harjoituksissa ei käytetä aikaa yksittäisten äänten eli stemmojen opetteluun vaan kuorolaiset opettelevat ne itse. Näin aikaa säästyy hioa kokonaisuutta ja saada neljät eri stemmat soimaan yhdessä.

Raahen musiikkiopiston laulunopettaja Heli Väisänen on ollut Vox Mariksen kuoronjohtajana jo viisi vuotta. Viime jouluksi kuoro julkaisi ensimmäisen levynsä ”Tule joulu lähelle”.

Joululauluja oli harjoiteltu ja hiottu melkein kaksi vuotta ja nyt kuorolaisten mielestä joululaulut saavat vähäksi aikaa riittää. Keväällä on luvassa pienempiä esiintymiskeikkoja ja ensi syksynä Vox Maris esittää Gabriel Faurén teoksen Requiem, jonka harjoittelua on jo aloitettu.

Varsinaista vakituista ohjelmistoa Vox Mariksella ei ole, vaan he opettelevat jatkuvasti uusia lauluja esiintymisiä varten. Väisänen kuitenkin kertoo, että jos tarve vaatii, he kykenevät kyllä saman tien vetämään hatusta useamman kappaleen.

Kuoro ei myöskään halua rajata esittämäänsä musiikkia vaan on esittänyt vuosien varrella hyvin vaihtelevaa ohjelmistoa. Kuoronjohtajat vaikuttavat paljon kappaleiden valintaan. Edellinen johtaja oli suosinut enemmän viihteellistä musiikkia, Väisänen on tuonut mukanaan enemmän klassista.

Heli Väisänen on johtanut Vox Marista jo viiden vuoden ajan.

”Tämä on henki ja elämä”

Jäseniä kuorossa on tällä hetkellä 20-24. Vaikka kuoronjohtajat ovat vuosien saatossa vaihtuneet, perustajajäseniä on mukana vielä muutama ja useat muutkin ovat olleet mukana jo yli vuosikymmenen.

Altto-ääntä laulava Marja Vuorenmaa liittyi Vox Marikseen heti sen perustamista seuraavana vuonna. Hän oli aikoinaan laulanut koulukuorossa ja soittanut puhallinorkesterissa, mutta oli silti epäröinyt lähtemistä mukaan. ”Kehtaako tulla mukaan?”, Vuorenmaa oli ajatellut. Nyt hän on sitä mieltä, että ”oli se hyvä, kun tuli kuoroon”.

”Tämä on niin ihanaa. Mä toivon, että ääni kantaa ja pystyy olemaan mukana pitkään.” Naisen silmät palavat innosta, kun hän kertoo rakkaasta harrastuksestaan. ”On ihanaa laulaa, kun soi ja onnistuu. Ja meidän johtajat ovat niin huippuja, että he kannattelevat meitä.” Vox Mariksen lisäksi Vuorenmaa laulaa myös toisessa raahelaiskuorossa, Raahen laulussa.

Viime syksynä joukkoon tuli basso Jussi Puuperä, joka on Vuorenmaan lailla hurahtanut kuoroharrastukseen täysillä. ”Vaikka kuinka väsyttäisi niin aina on hyvä, kun tulee harjoituksiin. Tämä on henki ja elämä.”

Myös Puuperä laulaa lisäksi vielä Raahen laulussa. Hän kertoo itse opetelleensa lukemaan nuotteja. ”Hommasin sähköurut, liimasin koskettimille nuotit ja sillä tavalla pystyn soittamaan mitä vaan.” Parasta laulamisessa on kuitenkin yleisölle esiintyminen. ”Tämän suola on esiintymään pääseminen”, Puuperä hehkuttaa.

Vetristää aivosoluja

Eläkkeellä oleva opettaja Pekka Männistö on yksi kuoron perustajajäseniä. Hän ylistää laulamisen terveydellisiä hyötyjä. ”Laulaminen on kokonaisvaltaista. Se pitää ryhdin, keuhkot ja hengityksen kunnossa ja aivosolut vetreänä.”

Männistö miettii, että laulamisessa on paljon yhteisöllisyyttä, vaikka kuoroharjoitusten lomassa ei kauheasti ehdi seurustelemaan toisten kanssa. Myös mielelle laulaminen tekee hyvää. ”Et jaksa muistella ikäviä kotiasioita, kun keskityt puolitoista tuntia laulamiseen”, Männistö sanoo.

Keskittymistä kuorossa laulaminen todellakin vaatii. Ei riitä, että osaa oman osuutensa vaan se on saatava soimaan kokonaisuudessa muiden äänten kanssa. Nuoteissa lukee kaikkien laulajien stemmaäänet ja kuoronjohtaja Väisänen ohjaa joukkiota.

Leevi Madetojan Ei mitään multa puutu tarjosi laulajille illan täydeltä haasteita.

Musiikki menee johtajan koko kehoon, kun Väisänen pyytää suojateiltaan milloin hiljempaa, kovempaa, reippaampaa tai korkeampaa. Merkkeinä toimivat kädet, ilmeet, kehonliikkeet, katseet. Kuorolaiset seuraavat silmä tarkkana nuottejaan ja Väisästä.

Loppuun lauletaan vielä kertauksena haasteita tuonut Madetojan Ei mitään multa puutu. ”Mä soitan pianolla, niin mulle jää hyvä mieli ja teille jää korvamato”, Väisänen sanoo ja säestää illan viimeisen kappaleen.

Nuottikansiot sujahtavat laukkuihin, tuoleja laitetaan takaisin paikoilleen. Kuorolaisten kasvoilla karehtii hymy ja tyytyväisyys, jonka yhdessä laulaminen on jälleen saanut aikaan.

 

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*