Pohjois-Suomen suurin opiskelijatapahtuma Poronkusema kokoaa innokkaat joukkueet villiin viikonloppuun Rovaniemelle.
Kirpeä pakkanen nipistelee poskipäitä, kun joukkueemme Tutkivat journalistit kokoontuu Oulun rautatieasemalle perjantaiaamuna. Mukana ovat Linnea Mustonen, Sipe Myllyniemi, Jennika Karppinen, Hanna Pakanen, Maaria Koskelo ja Johanna Kiviniemi. Ilmassa on pakkasen lisäksi innostusta tulevasta viikonlopusta, vaikka uni vielä osan silmiä painaakin.
Tätä viikonloppua on odotettu pitkään ja hartaasti. Tapahtuman teema Milestones throughout time innoitti joukkueemme pukeutumaan 1920-luvun mukaisiksi toimittajiksi. Hattuja, takkeja, kenkiä ja asusteita on hankittu kirppareilta tai kaivettu kaappien pohjalta. Matkatavaraa on jokaisella enemmän kuin tarpeeksi, kun ahtaudumme kuuden hengen matkustushyttiin.
Junassa vallitsee iloinen opiskelijatunnelma, sillä muualtakin on lähdetty kohti Rovaniemen legendaarisia pirskeitä. Konduktööri muistuttaa meitä lippuja tarkastaessaan, että kunnioitamme muitten matkustajien rauhaa. Hän selvästi tietää, minne olemme matkalla ja miksi.
Perjantain lähtölaukaus
”Rovaniemellä ei tavallisesti tuule”, Linnea toteaa rovaniemeläisellä varmuudella.
Olemme tuoneet siis tuulen mukanamme Oulusta. Perjantai näyttäytyy pelottavan huonona kelinä. Useaan kertaan toivomme ettei lauantain rastisuunnistuksessa tarvitsisi palella.
Keli pääsee kuitenkin unohtumaan, kun majoittaudumme Linnean ystävän yksiöön lähes Rovaniemen keskustaan. Ystävällisesti hän on sen käyttöömme antanut koko viikonlopuksi. Ensimmäisenä suunnitelmana on aloittaa roskaruokatankkaus, ja se tapahtuu Rovaniemen kuuluisassa Kauppayhtiössä. Sen hampurilaiset ovat niittäneet mainetta paikallisten ja turistien keskuudessa.
Ruoan jälkeen siirrymme takaisin majapaikkaamme. Voimme aloittaa nesteytyksen ja valmistautumisen kohti illan ennakkobileitä Half Moon- ja Kansanpubi -baareissa. Tuntuu kuin koko Rovaniemi pidättäisi innostuksesta henkeään. Eivätkä ennakkobileet petä. Väkeä on kuin meren mutaa, juomat ovat naurettavan halpoja ja kaikkialla vallitsee opiskelijoiden yhteinen ymmärrys siitä, että tänä viikonloppuna ei huomista murehdita.
Lauantaipäivän huumaa
Lauantai valkenee majapaikassamme kohtalaisessa kohmelossa. Jokainen on hiippaillut nukkumaan omaan tahtiinsa. Ensimmäisenä mielessä on ruoka. On kerättävä energiaa rastisuunnistukseen. Tilaamme ruokaa ja mussutamme sitä yhteisymmärryksessä toistemme ja maailman kanssa.
Toteamme olevamme paremmassa hapessa kuin luulimme ja aloitamme valmistautumisen rastisuunnistukseen. Pian modernit opiskelijat ovat kadonneet ja heidän tilalleen on ilmestynyt tyylikkäitä menneisyyden journalisteja. Päätämme, että tavoitteena on pitää mahdollisimman hauskaa, sillä rastisuunnistuksen voittaminen olisi kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Se vaatisi armotonta rastivahtien lahjomista, mikä voisi tulla turhan kalliiksi.
Olemme hyvissä ajoin liikkeellä ja Rovaniemi paljastaa meille upeat aurinkoiset kasvonsa. Saamme kiertää suurimman osan rasteista ilman jonottamista, sillä suurin osa muista joukkueista ilmestyy paikalle vasta lähempänä kolmea iltapäivällä. Näyttelemme Normandian maihinnousua, täytämme rikkalapion kanssa ämpäriä lumella, pistämme päätä polveen ja kyynärpäätä selkään, pelaamme sokkona norsupalloa, sekä tietenkin haastattelemme rastivahteja ja muita joukkueita. Olemmehan sentään Tutkivia journalisteja.
Lordin aukiolla yhytämme tapahtuman maskotin Pääporon. Hänelle tarjoamme minikuksallisen viiniä. Hän kehuu asujamme ja kertoo innolla odottavansa tätä reportaasia.
Kuulemme myös ikimuistoisia lausahduksia sekä joukkuetoveriemme että muitten osallistujien suusta. Nämä kommentit jäävät elämään ja kuvaavat koko viikonlopun eläväistä menoa.
”Mun koti on sun housuissa!”, Linnea huudahtaa, kun näkee Otokylän logon erään rastivahdin haalareissa.
”Sos saatana”, pääsee politiikkatieteitä opiskelevalta Sofialta, hänen ylittäessään tietä päin punaisia.
Lorun krapulainen loppu
Tutkivien journalistien osalta viikonloppu huipentuu Half Moon -baarissa oleviin pääbileisiin. Niissä poronkusemakansaa viihdyttää ihanainen Sanni. Baari on ääriään myöten täynnä jo ennen puolta yötä. Molemmat tanssilattiat näyttävät kiehuvan ihmisistä, on kuumaa ja hikistä. Lattiat lainehtivat lasin siruista, ja kengänpohjat tarttuvat kiinni lattiaan.
Olemme hieman hajallamme heti paikalle saapuessamme. Yksi etsii rovaniemeläisiä tuttujaan, toinen suuntaa baaritiskille, kolmas vessaan. Niinpä jokainen huolehtii jälleen itsensä majapaikkaan omalla tavallaan ja tyylillään. Pääasia, että kaikki ovat aamulla tallessa.
Sunnuntain krapulan raastavuus lyö silmille siinä vaiheessa, kun Oulun juna on tunnin myöhässä. Reissu on ollut rankka, mutta antoisia. Sovimme, että kaikesta huolimatta tai kenties juuri siksi ensi vuonna Rovaniemi ja Poronkusema kutsuu uudelleen.
Kommentti: Viina virtaa ja parisuhteet unohtuvat
Kun jo toisen kerran elämässään sukeltaa sisälle opiskelijaelämään, voi vain kiittää ensimmäisen kerran tuomaa kokemusta. Silloin olin sinisilmäinen parikymppinen, nyt jo kolmekymppinen.
Opiskelijabileet ovat edelleen opiskelun piristys, vääjäämättömästä krapulasta huolimatta. Niissä pääsee tutustumaan opiskelutovereihin uudella tavalla. Ja voi tätä monipuolisuuden määrää! On juhlia mistä valita. Voit mennä saunailtaan tai megabailuihin.
Kaiken positiivisen menon takana on sotkuinen kääntöpuoli. Joillekin juhliminen jää päälle ja alkoholia kuluu. Toiset esittävät olevansa sinkkuja, vaikka kotona odottaa poika- tai tyttöystävä. Näitten sotkujen selvittelemiseen eivät ehkä omat taidot riitä. Silloin opiskelijan elämä ei olekaan hohdokasta. Pahimmassa tapauksessa lieveilmiöt johtavat opiskelujen loppumiseen.
Elämänkokemus on hyväksi, kun surffaa opiskelijabileiden huurteisella aallonharjalla. Sitä tietää omat rajansa. Samaa kokemusta ovat nyt hankkimassa ensikertalaiset. Toivotan onnea.
Kommentoi