Kello on 11 aamupäivällä. Kun muu Oulu vasta heräilee marraskuun harmauteen, on kirppiksellä jo täysi tohina.
Kassojen vieressä on pieni kahvion tapainen oleskelutila. Siellä on pari pöytää, jotka ovat täynnä ihmisiä. Iloinen puheensorina ja kahvin tuoksu tulevat vastaan sisään astuttaessa. Myyjät tervehtivät hymyillen jokaista asiakasta. Tulee hyvä mieli.
Natalia Bienkowska on kotoisin Puolasta ja kolmatta viikkoa työssäoppimassa Järkikirppiksellä. Hän on koulunsa kautta opettelemassa suomen kieltä ja ymmärtää sitä jo melko hyvin.
Bienkowska kehuu vuolaasti työkavereitaan. He ovat kärsivällisesti puhuneet hänelle lähes poikkeuksetta suomea.
”Kielen opettelu täällä on haasteellista, sillä asiakkaat käyttävät puhekieltä. Sitä ei opeteta koulussa, mutta toisaalta se tekee tästä hauskempaa”, Bienkowska pohtii.
Hän kertoo työn olevan mielenkiintoista, mutta melko kiireistä. Liike on lähes aina täynnä ihmisiä, kellonajasta riippumatta.
”Joka ilta asiakkaat lähtevät vasta, kun on ihan pakko. Hämmentävää on, että samat ihmiset ovat seuraavana aamuna jonottamassa ennen liikkeen avaamista.”
Parasta hänen työssäoppimispaikassaan on tunnelma.
”On ihanaa katsella, kun ihmiset tulevat tänne ennen kaikkea vaihtamaan kuulumisia ja kahvittelemaan.”
Ympäristöasiat ovat olleet pinnalla jo pitkään, ja kierrättäminen on näin ollen tullut muotiin. Kirpputorilla voi tehdä löytöjä ja tuoda samalla omat tarpeettomat tavaransa myyntiin. Ensimmäisenä silmään pistävät kimmeltävät joulukoristeet, joita löytyy tähän vuodenaikaan lähes joka myyntihyllyltä.
Kirppareille tuodaan paljon itsetehtyjä tuotteita. Esimerkiksi villasukkia, huopatossuja ja patalappuja ovat pöydät pullollaan. Hinta ei näissä kotikutoisissa tuotteissa päätä huimaa. Välittyy tunne, että ne on tehty tuomaan hyvää mieltä, eikä rahankiilto silmissä.
Ystävykset Pirkko Rahko ja Raili Tuomi ovat tulleet etsimään joululahjoja. Heillä on toiveena löytää villasukat perheen pienimmille.
”Liian harvoin tulee käytyä kirppareilla. Astioita tulee yleensä etsittyä, etenkin Iittalan. Joskus olen jopa löytänyt”, Tuomi naureskelee.
Järkikirppis tuntuu olevan heidän molempien suosikki.
”Täällä on sopivan tilavaa ja siistiä. Mukava tunnelma”, kuvailee Rahko.
Ympärille katsellessa tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt. Vinyylilevyjen ja 90-luvun hiihtomonojen keskeltä löytyy upea retro View Master. Tämä kamerantapainen keksittiin 80 vuotta sitten. Sillä voi katsoa paperikiekossa olevia kolmiulotteisia kuvia. Se ei kieltämättä kuulosta niin mahtavalta kuin on.
Liikkeen perällä on leikkinurkkaus, joka kuhisee nauravia lapsia. Sovussa leikkivistä lapsista näkee, että he ovat olleet täällä ennenkin ja tietävät jo, missä vanhempia on mukava odottaa.
Pari pikkupoikaa on pysähtynyt penkomaan pöytää, joka pursuaa jääkiekkotavaraa. Lätkäkorteilla päällystetty hylly saattaa ilmeistä päätellen olla heidän päivänsä kohokohta.
Kommentoi