Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan vuoden 2017 ylioppilaista vain 28 prosenttia jatkoi samana vuonna seuraavaan koulutukseen. Välivuodelle jäi siis 72 prosenttia kyseisen vuoden ylioppilaista.
Välivuosi koetaan usein negatiivisena asiana, mutta voiko siitä olla jotain hyötyä?
Rannalle ruikuttamaan
Setareh Ben Saed haki viime keväänä toisen kerran Helsingin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä, mutta ovet eivät auenneet. Pettymys oli suuri.
”Vertasin itseäni hirveästi muihin. Tunsin itseni huonoksi, koska kaikki kaverini olivat päässeet kouluun.”
Setareh koki paljon yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Hän joutui painimaan omien ajatustensa kanssa päivittäin, mutta siitä oli myös apua. Oma identiteetti tuntui koostuvan vain koulusta ja suorituspaineista, mutta välivuosi pakotti Setarehin etsimään itseään.
”Olen ehtinyt matkustella ja elää omilla ehdoillani. Olen tehnyt töitä, itsenäistynyt ja kerännyt arvokkaita kokemuksia, joita en välttämättä olisi saanut, jos olisin päässyt opiskelemaan heti lukion jälkeen.”
Setareh suosittelee kaikkia pitämään edes yhden välivuoden.
”Silloin sinulla on aikaa hengähtää ja miettiä, mitä oikeasti haluat tehdä tulevaisuudessa. Välivuosi tekee sinusta paljon kypsemmän,” hän jatkaa.
Setareh ei aio luovuttaa oikeustieteellisen suhteen.
”Unelmien tavoittelussa ei ole mitään väärää. On itse asiassa hurjan siistiä tehdä kaikkensa unelmiensa eteen. Se kertoo sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta.”
Setareh viettäisi mieluummin useamman välivuoden kuin katuisi loppuelämänsä sitä, ettei uskaltanut tavoitella unelmaansa vaan olisi muiden patistamana mennyt opiskelemaan alaa, joka ei olisi tarkoitettu hänelle.
Neljäs kerta toden sanoi
Tahiti Viro pääsi opiskelemaan kolmannen välivuoden jälkeen Turun ammattikorkeakouluun journalismia.
Välivuodet olivat rankkoja mutta opettavaisia. Media-ala tuntui joka hakukerran ja joka välivuoden jälkeen yhä varmemmalta.
”Hain joka kerta Turkuun täysillä. Ensimmäisen välivuoden vietin Voionmaan koulutuskeskuksessa opiskelemassa journalismia. Pääsin tekemään käytännössä asioita mutta myös suorittamaan Tampereen avoimen yliopiston journalistiikan ja viestinnän perusopintoja. Se valaisi, etteivät yliopisto-opinnot ole minua varten. ”
Toisen välivuoden Tahiti vietti kaupan kassalla. Epäsäännölliset työt eivät tuoneet hyviä tuloja, eivätkä epämääräiset työvuorot sopineet. Hän lopetti työt.
Kolmantena välivuonna Tahiti päätti hakea Turun ammattikorkeakoulun polkuopintoihin.
Motivaatiokirjeen avulla hänellä oli mahdollista päästä opiskelemaan ensimmäisen vuoden opinnot muiden tutkinto-opiskelijoiden kanssa. Tämä ei tehnyt hänestä kuitenkaan virallista opiskelijaa.
”En ollut oikeutettu mihinkään opiskelijoille tarkoitettuihin Kelan tukiin, koska en ollut virallisesti opiskelija. TE-palvelutkaan eivät tukeneet rahallisesti, koska olin alle 25-vuotias. Vasta tätä vanhemmat saavat työkkäriltä työttömyysetuuksia, vaikka opiskelevat avoimessa korkeakoulussa,” hän tarkentaa.
Tahiti kiittelee vanhempiaan tuesta.
”Onneksi he olivat niin ihania, että auttoivat koulukustannuksien kanssa. Olen heille siitä ikuisesti kiitollinen.”
Viralliseksi journalismin opiskelijaksi Tahiti pääsi erillishaun kautta. Erillishaussa kysytään arvosanoja ja opintopisteitä, minkä perusteella päätetään, onko hakija riittävän motivoitunut ansaitakseen tutkinto-opiskelijan tittelin.
”Minua huvittaa nykyään ajatella, että ilman polkuopintojen tuomaa mahdollisuutta ja erillishakua en olisi vieläkään opiskelemassa. En nimittäin olisi päässyt vieläkään yhteishaun kautta opiskelemaan.”
Ajatusmalleihin muutos
Setareh kokee, että välivuosista puhutaan liian negatiiviseen sävyyn. Välivuosi voi olla hengähdystauko ja oivallinen hetki ladata akkuja.
”Mielestäni yhteiskuntamme asettaa suuria odotuksia opiskelua kohtaan. On yleistä, että abiturientilla on kovat paineet päästä opiskelemaan heti valmistuttuaan. Harvan voimavarat riittävät ylioppilaskirjoituksien jälkeen pääsykokeisiin lukemiseen”, Setareh sanoo.
Tahiti korostaa, ettei välivuodesta tulisi tuntea häpeää. Häntä hävetti, kun hän joutui myöntämään, ettei ollut vieläkään päässyt opiskelemaan. Myös ulkopuolelta tuli inhottavaa kommenttia.
”Sukulaisistanikin muutamat ehdottivat alan vaihtamista, kun en edes kolmannella hakukerralla päässyt opiskelemaan media-alaa. Sellaisia törkypuheita ei kannata kuunnella. Jos hakemasi ala tuntuu oikealta, älä luovuta. Eihän Pilvi Hämäläinenkään päässyt Teatterikorkeaan kahdeksannenkaan hakukerran jälkeen, ja silti hänestä tuli menestyvä näyttelijä.”
Kommentoi