Väkisinrentoutumisen ABC

Pakolliset mansikat. Saa nähdä ehtiikö, liikaa tuota vapaa-aikaa.

”Mullon vuodessa vaan yksi kesäloma” laulaa Vesala, ja niinhän mulla tosiaan on. Ensimmäisen kerran ikinä. Oikea kesäloma. Tätäkö on aikuisuus? Kaksi viikkoa täyttä vapautta tehdä mitä vaan. Nukun ensimmäisen viikon ja luen kirjoja rannalla toisen, se oli ensimmäinen ajatus.

Sitten homma lähti ns. lapasesta. Parit festarit siihen kyllä mahtuis. Nummirockissa vaikka pari päivää ja Raumanmeren juhannuksessa ois Pendulum. Kaverin häät. Mekon ja kengät ehtii kyllä ostaa siinä loman alussa, niin ja jonkun kivan lahjan. Ehtiskö käydä ulkomailla, vaikka ees Tukholmassa tai Tallinnassa. No ei, kun otetaan saman tien tuo Itä-Euroopan rundi. Kaveri ja reppu, lennetään vaikka Prahaan ja Budapestistä takasi. Viinii Wienissä ja opintomatka Cerniin, siinähän ne on huudeilla. Sukulaisia on Turussa, Haminassa, Lappeenrannassa ja Helsingissä. Porukat tarttis apua mökille Kuusamoon, mut äkkiäkö sinne ajaa.

Yhtäkkiä mulla on minuuttiaikataulu. Kahdeksi viikoksi. Ahdistaa, kun puhelin piippaa. Sullahan on se loma, ehittäiskö nähdä, kai sä tuut käymään mummolassa. Voisitko kerrankin hoitaa koirat kissat kanit marsut lampaat eksän mielenterveyden ja pikkuserkun lapset. Vihdoin ehditään terassille ja merenrantaan piknikille. Jäätävät paineet ehtiä ihan kaikki.

Odotukset tätä ensimmäistä lomaa kohtaan on korkealla. Lopulta varmaan sataa vettä tai on pakkasta. Saan burnoutin, migreenin ja mahahaavan ennen kuin tämä kaikki edes alkaa. Huomaan, että mulla on koti-ikävä ennen kuin oon lähtenyt minnekään. Ikävä liian aikaisia arkiaamuja, kiireessä sudittua meikkiä ja kylmenevää kahvia. Ikävä väsyneitä iltapäiviä töissä ja koiran kävelytystä räntäsateessa.

Onko se sittenkään hyvä? Haluanko minä sittenkään sitä lomaa?

Lepäämään ei ainakaan ehdi. Hermostuttaa valmiiksi, kun tietää, että tutut ja turvalliset rutiinit särkyy. Alkoholi ja grilliruoka tukkii kropan, vitamiinit unohtuu ottaa. Kotona ehtii pyörähtää minuutin tai kaksi per viikko, lähinnä pakkaamassa ja purkamassa laukkuja. Pyykkivuori kertyy, lenkkeilykamppeet pölyttyy nurkassa ja huonekasvit kuolee.

”Tässä synkässä maassa, jossa talvi on kylmä ja sisältää kesän, voi kuolla pakkasen puremaan” laulaa Annalan Marko Mokoman keulilla. Mitä, jos kaikki menisikin vaan niin kuin edellisenä ja sitä edellisenäkin kesänä? Parisataa lomakorvausta ja pari vapaapäivää, jotka ehtii pitää joskus joulukuussa.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*