Jo muinaiset kreikkalaiset filosofit kiistelivät, onko aika ihmisen luoma käsite. Loppuuko aika olemasta, jos kaikki kellot sammutetaan? On olemassa näkemys, että aika olisi ihmisen luoma illuusio liikkeestä, joka tapahtuu aivoissa. Jotkut taas ovat ajattelevat, että ikuisuus on itse asiassa tämä hetki.
Mittatekniikan keskus (Mikes) ylläpitää Suomen virallista aikaa kahden atomikellon avulla. Atomikellot sijaitsevat kansallisessa aika- ja taajuuslaboratoriossa Helsingin Otaniemessä.
Virallinen ajanmittaus on tarkkaa eikä jätä filosofeille paljon kiisteltävää. Se perustuu atomikellojen mittaamaan atomiaikaan, perusyksikkö on sekunti. Sekunnin pituus puolestaan määritellään cesium-atomin värähtelyjen avulla.
Kylmän virkamiesmäinen aika
Moni ei tule ajatelleeksi, että aika itsessään on virallista. Se käyttäytyy virkamiehen tavoin. Jos kiinnität siihen huomiota, se esittää sinulle vaatimuksia. Aika suorittaa omaa prosessiaan maailmankaikkeudessa sille suoduilla valtuuksilla. Kulkien vakaasti eteenpäin sekunti sekunnilta se puristaa pitkät ajanjaksot lyhyiksi.
Lopulta kaikki aika valuu eiliseen antaen elämälle mittasuhteet. Ihmisen aika on keskimäärin 30 000 vuorokautta. Aika vaeltaa nälkäisenä eteenpäin syöden kaiken, mitä eteen tulee. Se ei pysähdy kauneimpiinkaan hetkiin. Aika jauhaa ne muistoiksi sirotellen kultaa päälle. Se toteuttaa haaveita ja sitten murentaa ne. Lopulta aika vaihtaa ihmisetkin.
Ihminen loi ajan, mutta mistä kiire tuli?
Ihmisen nerokkuutta on ollut löytää aika ja sitten keksiä kiire. Sanotaan, että juna toi tullessaan kiireen. Se saattaa olla ensimmäinen joukkoliikenneväline, jonka kanssa lähtöajoista ei lähtökohtaisesti enää neuvoteltu.
Kiireen taltuttamiseksi ja ajan säästämiseksi on sittemmin kehitetty paljon teknologiaa, mutta säästetystä ajasta ei ole juuri ihmiselle hyötyä. Länsimaista yhteiskuntaa riivaa mielettömyyteen yltyvä kiire. Nykyihmisen altistuessa kiireelle hän saa kaupan päälle rauhattomuuden.
Rauhaton ihminen käyttäytyy kuin aika olisi loppumassa. Ihminen ei vuosien saatossa ole sopeutunut absoluuttisesti mitattavaan aikaan. Kehomme ja biologinen rytmimme käyvät eri kellon mukaan. Siitä saattaa johtua kiireen ihmiselle aiheuttama stressi. Tekstiilitaiteilija, yrittäjä Armi Ratia on todennut kiireen olevan ennen kaikkea asenne.
Ihminen, joka hallitsee kiirettä, hallitsee aikaa. Ihminen, joka hallitsee aikaa, saa lainaksi illuusion kuolemattomuudesta. Jos on koko ajan sidottuna aikaan, tunne yhteydestä ikuisuuden kanssa katoaa. Ajattomuus on kiireen vastapaino.
Minulla oli kerran mökilläni ystäviä viikonlopun vietossa. He eivät onnistuneet rentoutumaan vaan vilkuilivat kelloa kuin olisivat odottaneet siltä käskyjä. Istuimme iltaa keittiössä, ja tajusin, että näin ei voi jatkua. Poistin tilasta kaikki kellot, ja aika lakkasi olemasta.
Kokemus osoittautui terveellä tavalla terapeuttiseksi vierailuksi ajan ja kiireen ulkopuolelle. Pelasimme, juttelimme ja vietimme laatuaikaa lähemmäs kukonlaulua. Kaikki olivat läsnä hetkessä – paitsi aika.
Muusikko Mikko Kuustonen sanoo osuvasti Apu-lehden haastattelussa:
”Haluaisin buustata elämässäni tämän päivän ainutlaatuisuutta. Sitä, että jaamme yhteistä aikaa juuri nyt. Menneisyys ja tulevaisuus ovat tämän rinnalla toissijaisia, samoin kuin murehtiminen tai syyllisyydet.”
Kiireeseen saatetaan myös paeta menneisyyden erehdysten tai kipeiden asioiden käsittelemistä. Joskus alitajuinen kuoleman pelko verhoutuu kiireeksi. Ihminen tavallaan pakenee omaa elämäänsä. Rovasti, tietokirjailija Jorma Kalajoki toteaa;
”Edesmennyt sairaalapappi Erik Ewalds on sanonut, että ihmisen on tärkeää selvittää suhteensa kuolemaan. Kun hän suostuu siihen prosessiin, hän ei suinkaan muutu kuolema- vaan enemmän elämäkeskeiseksi. Se vapauttaa elämään täysillä tätä elämää niin kauan, kun sitä annetaan.”
Kalajoki toteaa lisäksi:
”Elämällä tämän päivän tapahtumat, ilot ja haasteet aidosti ja rehellisesti sekä toimittamalla arjen vaatimat velvollisuudet asiallisesti, se on ehkä ainoa inhimillinen tapa valmistautua huomiseen.”
Tuntemattoman ajattelijan kynästä syntynyt viisaus kuuluu: on aiheellista oppia tykkäämään nykyhetkestä, koska vietämme siinä loppuelämämme.
Ikiaikaiset rannoille iskeytyvät merenaallot, tähtitaivaalta katseemme saavuttava tuhansia vuosia vanha valo tai joka-aamuiset ajattomat auringonnousut viestivät meille luonnon kieltä kiireettömyydestä. Elämän voima on sen ajattomassa monimuotoisessa kauneudessa.
Meidän hetkemme katoavat. Samoin katoaa kiire. Meren aallot eivät katoa mihinkään. Samoin pysyvät tähdet. Satojen ja tuhansien vuosien kuluttua ne yhä viestivät ikiaikaista valoa. Jos kuuntelemme niitä, ne ajattomalla tavallaan kertovat meille, mitä mieltä ne ovat kiireestä.
Lähteet:
Paranormaaliblogi: Ajan illuusio
Apu: Mikko Kuustonen on potentiaalinen sukujuhlien tuhoaja: Aiheutan traumoja kommenteillani
Kommentoi