Menneiden vuosikymmenien suosikkiformaatti musiikin tallentamisessa oli vinyylilevy, kunnes CD ja myöhemmin internetin suoratoistopalvelut valtasivat äänitemarkkinat. Nyt vinyyli on kuitenkin tehnyt väkevän paluun, ja myös nuoret musiikin ystävät ovat löytäneet levyjen pariin.
Vinyylien ystäväksi tunnustautuu myös oululainen Tino Nissinen. Taiteilijanimellä DJ Fairwax levyjä soittavan 28-vuotiaan Nissisen kokoelma käsittää miltei neljäsataa levyä. Kokoelmaansa Nissinen kartuttaa sekä uusilla että käytetyillä vinyyleillä. Opiskelijabudjetti tosin asettaa omat rajansa tiskijukan äänitehankinnoille. Harrastuksen hintavuudesta huolimatta levyt voi nähdä myös sijoituksena, nousevathan kotimaistenkin harvinaisuuksien hinnat jopa satoihin euroihin.
Tino Nissisen levykokoelmassa on kattavasti erilaista musiikkia. Ensin levyt valikoituivat omien kuuntelumieltymysten mukaan, ja myöhemmin ostoja määritti sopivuus dj-soittoon. Laajalla skaalalla musiikkia tuntevalla konossöörillä on luonnollisesti monia suosikkilevyjä, muun muassa New Yorkin rap-legenda Nasin debyyttialbumi Illmatic vuodelta 1994. ”Se taisi olla myös ensimmäinen ostamani vinyyli. Se on yksi parhaimmista hiphop-levyistä, ja siinä on siisti kansi”, Nissinen kertoo.
Toisena suosikkilevyihin lukeutuvana albumina hän mainitsee DJ Shadow’n Endtroducing-debyyttialbumin, jota pidetään yleisesti yhtenä kokeellisen hiphopin klassikoista sekä sample-tekniikan pioneerityönä. Samplella tarkoitetaan toisesta kappaleesta lainattua osaa, jota oleellisesti hyödyntäen luodaan uusi kappale.
Vinyylialbumeissa myös kansitaide pääsee oikeuksiinsa. Kuva: Tino Nissinen
Levyjen valmistaminen raskas kuorma ympäristölle
Nostalgisella ja uuden suosion saavuttaneella äänitemuodolla on kuitenkin ongelmansa nykymaailmassa. Vinyylilevyjen tuotannon aiheuttama kuorma ympäristölle on seikka, jolle ei aiemmin ole laskettu suurempaa painoarvoa. Nykyään asia on kuitenkin toisin.
Räjähdysmäisesti ympäri maailman kasvava levymyynti lisää tuotantoa, joka on vielä kaukana ympäristöystävällisestä. Vaikka levyt ovat osittain kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä, ovat ne silti ympäristölle ja jopa terveydelle haitallista pvc-muovia. Lisäksi levyjen valmistaminen levypuristamoissa on toimintatavoiltaan edelleen hyvin vanhanaikaista ja syö valtavasti energiaa. Myös levyjen pakkaaminen ja kuljetus kuormittaa ympäristöä. Toisaalta musiikin suoratoistopalveluiden ylläpidon vaatima energiamäärä on myös valtava, joten varsinainen ympäristöteko ei musiikin striimauskaan ole.
Ongelman ratkaisemiseksi uusia tuotantotapoja ja materiaaleja kehitetään ulkomailla ja myös Suomessa. Helsingin Vallilaan ensi vuonna avautuva Helsingin Levypuristamo on alan ensimmäinen toimija Suomessa sitten vuoden 1995, ja tuotantokapasiteetti riittää valmistamaan kaikki kotimaiset julkaisut. Uusi puristamo pyrkii tuotannossaan hiilineutraaliuteen. Vinkka News ei tavoittanut Helsingin Levypuristamon edustajaa haastatteluun.
Levyjen ympäristökuorma on mietityttänyt myös Nissistä. Hän pyrkii yleisesti vähentämään kulutusta, esimerkiksi hyödyntämällä käytettyjä vaatteita. Kulutuksen kaitsemista levyjen ostelun osalta hän on myös miettinyt, mutta ekologisuuteen pyrkiminen ei ole muodostunut esteeksi levyjen hankkimiselle. Kulutuskäyttäytymiseen asia vaikuttaa kuitenkin siten, että levyt hän ostaa mielellään käytettynä. Levytuotannon ympäristövaikutuksista Nissinen myöntää olevansa tietämätön, mutta hiilineutraali levyjen tuottaminen saa kuitenkin häneltä varauksettoman tuen.
Tino Nissinen näkee vinyylilevyissä myös epäkäytännöllisen puolen. Keikoilla levylaukku luonnollisesti painaa muistitikkua enemmän, kotona taas suoratoistopalvelu on käytännöllisempi ratkaisu musiikin kuunteluun esimerkiksi opiskelun ohessa. Levyjen kömpelyyksistä huolimatta ne ovat lähellä sydäntä. ”Vinyyli on paljon konkreettisempi kuin se bitteinä oleva biisitiedosto siellä jossain internetissä. Levyä pystyy hypistelemään käsissä, laittamaan levylautaselle ja ääni syntyy suoraan siitä. Siinä on jokin sellainen taika, jota on vaikea selittää”, Nissinen tunnelmoi.
Kommentoi