Tyttöjen ympärileikkauksesta kertova näyttely tarjoaa vaihtoehdon julmalle perinteelle

Isina says she is not afraid of the consequences of the circumcision.

”Minut ympärileikattiin, kun olin 8-vuotias. Kaikki ihokarvani ajeltiin edellisenä päivänä, ja minulle syötetiin lihaa ja maitoa. Muiden ympärileikattujen tyttöjen tuli laulaa minulle ja kertoa, että minun täytyy tehdä kaikki mitä on pyydetty. Että en saa huutaa tai itkeä, tai muuten isäni tulee olemaan hyvin vihainen ja pettynyt.” Silvia Salula, Kenia.

Oulun taidemuseossa parhaillaan esillä oleva Meeri Koutaniemen näyttely Vaihtoehto kokoaa taiteilijan usean vuoden kestäneen dokumentaariohankkeen eri tarinat yhteen kertomukseksi Afrikan vanhoista kulttuuriperinteistä ja naisten epätasa-arvoisuudesta kolmannen maailman maissa. Teoksillaan Koutaniemi ravistelee katsojaa pysähtymään ja pohtimaan tabua naisten seksuaalisuudesta ja siitä, kuinka meistä itse kukin voisi toimia omalla panoksellaan taistelussa tasa-arvoisemman maailman puolesta.

Näyttely alkaa kahdeksan mustavalkokuvan sarjalla kertoen kahdesta Kenian Maisai-heimon sisaruksesta, seuraten heidän matkaansa kohti aikuistumisriittiä. Kuvat ovat niin tiukkoja henkilökuvia pelon kanssa odottavista sisaruksista kuin laajempia kokokuvia aikuistumisjuhlaan valmistuvista kyläläisistä. Teokset puhuttelevat, surettavat ja viimeistään neljännen kuvan kohdalla shokeeraavat – Koutaniemi tuo katsojan silmien eteen partaterän, jota silpomisissa käytetään.

”Aamulla vanhemmat naiset tulivat luokseni ja pitivät puheen minulle. He sanoivat, että naisten ympärileikkaaminen on jotain hyvin luonnollista ja normaalia ja se tapahtuu kaikille tytöille. He sanoivat minun saavan lahjoja leikkauksen jälkeen, ja he lupasivat minulle lehmän ja vuohen. Sitten minut pestiin hyvin kylmällä vedellä ja minut vietiin lampaiden karsinaan. Siellä oli kaksi naista, jotka sitoivat käteni ja jalkani nahkaremmeillä. Kun kaikki oli valmista, leikkaajanainen tuli sisään. Hänellä oli vain partaterä mukanaan. Kun hän silpoi minut, minä huusin”, Silvia jatkaa.

Isina says she is not afraid of the consequences of the circumcision.

Seuraava viiden kuvan osio käsittelee puolestaan itse operaatiota sen kaikessa julmuudessaan. Tummanpuhuvat teokset huokuvat ahdistusta, tuskaa ja sekavuutta. On kiinnipitäviä naisia ja kivusta huutavia nuoria, sekä katseita täynnä tyhjyyttä. Edellisten kuvien harmaus on vaihtunut lähes pimeyteen, vieden viimeisetkin valonsäteet riitin myötä mukanaan.

Kuin helpotukseksi seuraavan kahden kuvan sarjassa nousee esiin näyttelyn nimeäkin kantava vaihtoehto. Tarinat kahdesta nuoresta, jotka päättivät lakata alistumasta kohtaloonsa, paeta ja nousta lopulta taistelemaan yhteisöissään ympärileikkauksia vastaan. Kuvista ensimmäisessä, Elizabeth & Mother, 20-vuotias Elizabeth Nkere hymyilee äitinsä kanssa, kumpikin toisiaan tiiviisti katsoen. Hän itse pakeni kotoaan yhdeksänvuotiaana ympärileikkauksen ja lapsiavioliiton jaloista turvakotiin, josta hänen isänsä hänet jäljitti. Isän häpeästä seurasi tappouhkaus tytärtään kohtaan ja myöhemmin Elisabethin äiti joutui eroamaan miehestään osoittaakseen tukensa tyttärensä päätökselle. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin Elizabeth on arvostettu entisessä kyläyhteisössään ympärileikkausten vastustajana ja tradition riskien sanansaattajana. Myös helpotus sovinnosta isän kanssa loistaa tyttären kasvoilta.

"Olen löytänyt uuden perheen turvatalo Tasarusta." Tasaru tarjoaa tukea ja mahdollisuuden koulunkäyntiin 65:lle Masai-tytölle. / "In the safe house Tasaru I have found my new family." Tasaru offers comfort and access to school for 65 Masai girls.

Näyttely kulkee alun pelosta ja kauhunsekaisesta odotuksesta kaiken raakuuden kautta kohti rohkeutta, kasvaen lopussa vahvojen naisten tarinoiksi ja vastarinnaksi täynnä arkoja muistoja sekä häpeää. Näyttelyn viimeiset kahdeksan kuvaa ovat värikuvia naisista, joista jokainen on aikanaan työskennellyt ympärileikkausten parissa ja sittemmin kääntynyt niitä vastaan saadessaan riittävästi tietoutta ja ymmärrystä operaation riskeistä. Kuvat ovat kuin toivonkipinä huolettomasta huomisesta, sillä jälkeläisilleen naiset ovat kukin tahtoneet toisenlaisen kohtalon. Näyttelyn nimi tukee hyvin tätä draamankaarta, jonka taiteilija kuvillaan ja tarinoillaan muodostaa.

Meeri Koutaniemi on palkittu vuoden lehtikuvaajaksi vuonna 2012, 2013 ja 2014, ja hän on saanut useita tunnustuksia työstään ympäri maailman. Koutaniemi tunnetaan erityisen vahvana naistenaseman puolestapuhujana ja työstää parhaillaan valokuvakirjaa aiheesta. Vaihtoehto on nähtävillä Oulun taidemuseossa aina 3. tammikuuta asti.

 

Sitaatit ovat otteita näyttelyn yhteyteen ripustetuista tarinoista.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*