Niina Susan Sassali halusi olla lapsena trapetsitaiteilija ja opettaja. Trapetsitaiteilijaa hänestä ei tullut, mutta lapsuuden haaveet opettajuudesta kävivät toteen. Nyt hän on tanssin lehtori Oulun ammattikorkeakoulussa ja opettaa lisäksi vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja.
Hymyileväinen lehtori istuutuu mielellään istumaan hetkeksi juttelemaan, vaikka yleensä nauttiikin olla liikkeellä. Sassali on opettanut tanssia jo 17-vuotiaasta lähtien, eli noin 30 vuotta. Hän pitää työtään inspiroivana ja löytää siitä paljon hyvää, eikä työn parhaita puolia kysyttäessä tarvitse kauaa pohtia. Parasta opettajuudessa ovat hänen mielestään opiskelijat. Hänestä on upeaa nähdä ihmisten kasvavan, kehittyvän ja oppivan, ja hän pitää nuorten oppimista parhaimmillaan maailmanmuutoksena.
”On mielettömän inspiroivaa, että saa olla mukana sellaisessa kasvuprosessissa. Uskon, että maailma muuttuu keskustelu kerrallaan ja että niillä pienilläkin siemenillä, joita istutetaan, on mahdollisuus tehdä maailmaa ymmärtäväisemmäksi ja sellaiseksi, että kaikilla olisi täällä hyvä olla.”
Lisäksi Sassalin mielestä on hauskaa ihmetellä uusia asioita yhdessä opiskelijoiden kanssa. Hän nauttii siitä, että hänen näkemyksiään haastetaan ja hänet laitetaan pohtimaan uusia näkökulmia ja mielipiteitä.
”Minusta on älyttömän siistiä joutua miettimään uudelleen”, hän sanoo hymyillen.
Sassalin mukaan vuorovaikutustaitojen opettaminen tuli ikään kuin samassa paketissa tanssinopetuksen kanssa, sillä työ tanssinopettajana on alituista vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Hän kuvaa vuorovaikutusta kulttuurin ja oppimisen ytimeksi, sillä kaikella ihmisen tekemisellä on kytkös siihen.
”Tanssissa minä vuorovaikutan sen asian kanssa mitä minä opetan. Samalla vuorovaikutan maailman kanssa, koska se on koko ajan kiinni ajassa ja tässä hetkessä, ja sitten vielä tietysti vuorovaikutan ihmisten kanssa.”
Tanssi veti puoleensa
Sassali tutustui tanssiin jo kolmevuotiaana oman kiinnostuksensa innoittamana. Hän tanssi balettia teini-ikään asti ja siinä sivussa kokeili muitakin tanssilajeja. Myös laulamisesta ja kansantanssiryhmän pelimannina toimimisesta on kokemusta, mutta tanssiminen on aina vetänyt häntä erityisesti puoleensa. Silti hän ei uskonut, että taiteenlajista tulisi hänelle työ. Opettaminen on aina ollut unelma, mutta hän ei ennen pitänyt itseään tarpeeksi hyvänä siihen.
”Sanoin pitkään itselleni, että ei minusta mitään tanssinopettajaa tule. Eräänä päivänä päähäni kuitenkin vain iski se ajatus, etten minä kyllä toimistotyöntekijäkään ole. Miksei minusta voisi tulla tanssinopettajaa?”
Lopulta hän päätti toteuttaa unelmansa ja hakeutui tanssinopettajakouluun Oulun konservatorioon, työskenteli jonkin aikaa freelancerina ja sitten haki Oulun ammattikorkeakoulusta opettajan paikkaa eli nykyistä työtään. Sassalin mukaan työ ammattikorkeakoululla on hyvin erilaista verrattuna freelancer-töihin. Hän tarkentaa, että nykyään hän opettaa enemmänkin tanssin opettamista kuin itse tanssia, vaikka lopulta opetus onkin melko samanlaista molemmissa tapauksissa.
Kulttuurin tarve vaihtelee
Tanssin lisäksi Sassali on opiskellut teatteripuolella ja ohjannut harrastelijateatteria. Kulttuuri on ollut aina suuressa osassa hänen elämäänsä ja sen merkitys on hänelle erityinen. Hänen mukaansa ihmiset eivät tulisi toimeen ilman sitä.
”Ilman minkäänlaista kulttuuria emme ole ihmisiä”, hän tuumaa.
Kaikki kulttuuri kiehtoo, mutta yksi osa-alue nousee erityisesti esiin. Sassali pitää ihmisen parhaana keksintönä musiikkia, sillä se on yhtä aikaa sekä olennainen että epäolennainen asia. Hänestä on upeaa ajatella, mitä kaikkea niinkin abstraktilla asialla kuin musiikilla pystytään saavuttamaan.
”Yhtäkkiä joku sinfoniaorkesteri voi soittaa jotain aivan huikeaa sävellystä, tai metallibändi pystyy auttamaan jotakin ihmistä vaikkapa käsittelemään sellaista asiaa mikä tälle on vaikeaa. Musiikki on mielestäni eräänlainen älykkyyden huipentuma.”
Kulttuuri on kuitenkin suuressa roolissa hänen työssään, joten vapaa-ajan kulttuurikokemukset saattavat välillä tuntua jo tietyllä tavalla liiallisilta. Töiden jälkeen ei aina jaksa lähteä kaikkialle, minne haluaisi. Inspiroivien asioiden ympärillä työskentely muuttaa vapaa-ajan tarpeita, ja tarpeisiin on mukauduttava. Sassalille työpäivän jälkeen tarpeellista kulttuuria on kukkien istuttaminen omassa puutarhassa tai halkojen hakkaaminen.
”Sellaista minä kaipaan, vaikka eivät kaikki sitä varmaankaan kulttuuriksi laske”, hän nauraa.
Niina Susan Sassali
- 47-vuotias tanssin lehtori Oulun ammattikorkeakoulussa
- Opettaa myös vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja ja on käynyt opinto-ohjaajan koulutuksen
- Asuu Oulun Välivainiolla puolison kanssa uusperheessä, jossa on kolme teini-ikäistä poikaa
- Motto: Maailma paranee keskustelu kerrallaan
Kommentoi