Pitikin valita sateinen päivä. Kenkien alla loiskuva vesi ja sateenvarjoa rummuttavat vesipisarat rytmittävät askelia kävellessä Tiernapoika-patsaalta kohti oululaisille tuttua ”Rotuaarin palloa”, joka oikealta nimeltään onkin Keskusaukion kaivohuone. Kierrettävänä on Oulun taidemuseon Poikkea polulle! -ulkoveistoskierros.
Poikkea polulle! on maaliskuussa 2021 perustettu Oulun taidemuseon kierros, jonka reitillä on 19 pysähdyspaikkaa taidemuseo mukaan lukien. Kävelymatkaa kierrokselta tulee 4,5 kilometriä, ja se on mahdollista kiertää vuodenajasta riippumatta. Reitti kierretään puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla. Oulun taidemuseon tietojen mukaan reitti on ladattu noin 4000 kertaa.
Kaupungintalon bussipysäkillä on ihmisiä odottamassa bussia. Sinisen sateenvarjon alla joku uskaltautuu katselemaan Sanna Koiviston tekemää Ajankulku-teosta, jossa 32 pientä hahmoa kuvaa eri aikakausilla eläviä ihmisiä erilaisista ammatti- ja ihmisryhmistä. Patsaat ovat oululaisille rakkaita, ja ne puetaan usein vuodenaikoihin ja tapahtumiin sopiviksi. Poikkea polulle! -kierrokseen kuuluu keksiä yhdelle näistä hahmoista tarina. Se ei liene kovin vaikeaa, sillä tarinoita alkaa satunnaisesti keksimään huomaamattaan. Kun bussit ajavat pysäkille, sininen sateenvarjo ja muut ihmiset katoavat. On taas hiljaista.
Syksy sopii taiteesta nautiskeluun
Matka jatkuu ja syksyn viileys tuntuu sormissa, kun pysähtyy lukemaan tietoa Franzénin patsaasta. Vuonna 1879 tehty patsas on Oulun vanhin julkinen veistos. Patsaalle järjestettiin aikanaan merkittävä julkaisutilaisuus seremonioineen, mutta taiteilija Erland Stenberg unohdettiin mainita tilaisuudessa. Pienet faktat jäävät mieleen ja tekevät veistoksista vielä mielenkiintoisempia.
Kaikki patsaat eivät ole valmiiksi tuttuja. Uno Aron tekemän Kaarnavenepoika-patsaan ohittaa helposti, jos ei huomaa kääntyä Ainolan puistossa sijaitsevan kahvilan pihaan. Vaikka veistoksen luo ei vahingossa eksy, kartan avulla suunnistaminen onnistuu helposti. Puhelinsovelluksessa kehotetaan rakentamaan oma kaarnavene maahan pudonneista materiaaleista. Aikuinenkin pääsee hetkeksi olemaan lapsi. Syksy tekee tehtävän helpoksi, sillä lehtiä on maassa runsaasti.
Syksy sopii muutenkin taidekierroksen ajankohdaksi, vaikka kiertää voi ympäri vuoden. Kesän kasvit eivät peitä veistoksia, eivätkä ne ole hautautuneet lumen alle. Syksyn värit sopivat yhteen Oulun keskustan rakennusten kanssa. Kylmyys on tunnetusti pukeutumiskysymys.
Löytyy reitiltä muutakin kuin veistoksia. Paska kaupunni -graffiti saa miettimään, missä menee taiteen raja. Tuo ikoninen graffiti maalataan seinään aina uudelleen ja uudelleen, ja se tunnetaan Oulun ulkopuolellakin. Alkuun huvitti, että polku vie graffitin luokse, mutta toisaalta sen yhteydessä oli kerrottu taiteilija Jenni Yppärilän graffitista innoituksensa saaneesta kolmiulotteisesta maalauksesta.
Kuvat, videot ja tehtävät lisäävät mielenkiintoa
”Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi veistoksen lintu. Nouset korkealle Oulun kaupungin kattojen yläpuolelle. Miltä maisema näyttää linnun näkökulmasta?” on kirjoitettu Oskari Jauhiaisen teoksen Kalasääski ja lohi esittelyyn. Kun mielikuvitus on saanut hetken laukata, voi katsoa videolta ilmakuvaa talvisesta Oulusta. Kuvat ja videot tukevat tekstiä, ja niissä riittää ihailtavaa. Kuvauksista löytyy niin kuvia veistoksista kuin patsaan luona kuvattu tanssivideo. Mielenkiinto säilyy ja innolla odottaa, mitä seuraavan pysähdyspaikan luota löytyykään. Tehtävät, videot ja kuvat sopivat monen ikäisille, joten kierrosta ei tarvitse kiertää yksin.
Aloittaa voi miltä pisteeltä tahansa. Tänään viimeinen piste on kuuluisa ja rakastettu Toripolliisi, jonka äärellä pääsee arvuuttelemaan oululaisia murresanoja. Sade on lakannut, ja vieraalla kielellä kommunikoiva ryhmä odottaa vuoroaan päästä kuvaan patsaan kanssa. On hienoa, että taiteeseen pääsee tutustumaan ilmaiseksi ja itselle sopivaan aikaan. Kierros tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä arjen keskellä ihailemaan tuttuja veistoksia, joista voi huomata uusia yksityiskohtia.
Kommentoi