Viisi Grammy-palkintoa, miljardeja kuuntelukertoja, uusimman James Bond -elokuvan tunnuskappale, menestyksekäs studioalbumi. Nämä ovat vain murto-osa 18-vuotiaan Billie Eilishin saavutuksista.
Eilish ei todellakaan ole ensimmäinen nuorena huipulle noussut artisti, mutta hänen tyylinsä eroaa paljon tavallisista teini-idoleista. Hän huokuu synkkyyttä biisejään ja vaatteitaan myöten eikä hänen persoonansakaan tihku yksisarvisia ja hattaraa. Ehkä tämä johtuu siitä, ettei hän ole mikään Disney-tähti.
Mutta niin kuin ei moni Disney-tähtikään, ei Eilishkaan ole täysin säästynyt mielenterveysongelmilta. Muistan olleeni alle kymmenvuotias, kun selasin kuvia lapsuuteni idolin Demi Lovaton viiltelyarvista sen enempää niitä ajattelematta. Myöhemmin luin hänen olleen niin addiktoitunut kokaiiniin, ettei pystynyt olemaan puoltakaan tuntia sitä ilman. Billie Eilishille huumeet ovat ehdoton ei, mutta itsemurha-ajatukset hän myöntää.
Eilishille vapauden menettäminen uransa vuoksi on ollut vaikeaa. Nuori artisti kertoo, että hän on viime vuosina ollut erittäin masentunut. Terapian ja perheensä tuen avulla hän voi tänä päivänä onneksi paremmin. Hän toivoo, että voi omien kokemustensa kautta auttaa muita, jotka kamppailevat itsetuhoisten ajatusten kanssa.
Maailma on karu ja julkisuuden henkilölle sen täytyy olla vielä karumpi. Ainakaan itse vain vuoden Billie Eilishia vanhempana en voisi kuvitellakaan, että ulkona kävellessäni lähes jokainen tunnistaisi kasvoni. Koko loppuelämäni ajan.
Mutta syy miksi Eilish kaikesta huolimatta tekee, mitä tekee, on sama kuin monella muullakin artistilla: hän rakastaa musiikkia ja esiintymistä. Kaikella on kuitenkin hintansa.
Auttamattakin mieleeni tulee lukuisia viihdemaailman himmentämiä tähtiä. Tähtiä, jotka lopulta sammuivat. Toisin sanoen julkkiksia, joiden elämä päättyi aivan liian aikaisin julkisuuden musertamina.
En halua Billie Eilishille samanlaista kohtaloa. Toivon, että nopeasti kasvavasta suosiosta huolimatta laulaja-lauluntekijä pitää jalat maassa ja muistaa pitää huolta itsestään.
Vaikka en voikaan Eilishin saavutuksiin samaistua, on meissä silti paljon yhteistä. Kaksi nuorta naista odottamassa, mitä maailmalla on meille annettavana.
Kommentoi