Loiste kuvaa vastaheränneen hämmennystä – Essi Kummu rikkoo kirjallisuuden rajoja

Sukupuoli, seksuaalinen monimuotoisuus ja ihmisen itsemäärittelyoikeus ovat kirjailija Essi Kummulle (42) tärkeitä aiheita, jotka näkyvät koko hänen tuotannossaan – niin myös 19. toukokuuta julkaistavassa romaanissa.

Loiste kertoo rakkaudesta ja rakastumisesta samaan sukupuoleen sekä rooleista. Lisäksi kirjassa kuvataan elämää kirjailijana, mikä on tuttua jo Kummun aiemmasta romaanista Hyvästi pojat (2017).

’’Sukupuoliroolien moninaisuus kiinnostaa minua. Olen itsekin kokenut sen, mitä on, kun rakastuu naiseen ja varsinkin ihmisenä, joka ei ole sellaista suunnitellut tai halunnut välttämättä samalla tavalla kuin joku toinen’’, Kummu kertoo.

Seksuaalisuus on ihmisen perusominaisuus, joka kehittyy ja muovautuu eri elämäntilanteiden mukaan. Oma seksuaalinen suuntautuminen voi olla jollekin itsestään selvä valinta, mutta ei kaikille.

’’Mitä jos ei teekään sellaista valintaa vaan menee vain rakastumaan ihmiseen?’’ Kummu pohtii.

Rakastuessaan samaa sukupuolta edustavaan henkilöön myös käsitys omasta sukupuoliroolista voi muuttua tai kyseenalaistua. Tutut tilanteet voivatkin yhtäkkiä uuden ihmisen kanssa herättää useita kysymyksiä.

’’On kiinnostavaa, miten ja miksi näin voi tapahtua. Ja miksi ihminen, joka tietää, kuka hän itse on ja ketä rakastaa, joutuu silti esittämään näitä kysymyksiä itselleen?’’

Kirjailijan rohkeus palkitaan

Kummu tunnetaan kirjailijana, joka tarttuu rohkeasti aiheisiin, joita ei ole totuttu kirjallisuudessa vielä normaalisti näkemään. Siinä missä Hyvästi pojat kuvasi yksinhuoltajaäidin arkea ja kipuilua, kuvaa Loiste vastaheränneen hämmennystä oman identiteettinsä ja elämänsä suhteen.

’’Lesbojen keskuudessa vastaherännyt tunnetaan ihmisenä, joka on elänyt heterosuhteessa ja löytänyt myöhemmin itsestään uusia puolia tai herännyt siihen, ettei aiempi välttämättä ollut koko totuus hänestä.’’

Myös ihmisen keskeneräisyys puhuttelee Kummua. Hänen mielestään ihminen voi olla täysin perillä elämästään, vaikka samaan aikaan hänen sisällään olisi useampi prosessi täysin kesken.

’’Vaikka löytäisi rakkauden ja elämä asettuisi, oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa voi kipuilla ilman, että se on kipua vaan pikemminkin ihmeellisten kysymysten asettumista.’’

Kummu paljastaa, että kirjassakin ilmaistaan ajatus, kuinka ihanaa olisi olla lesbo, jotta olisi perillä.

’’Mutta eihän lesbouskaan tarkoita kaikille sitä, että olisi perillä.’’

Kummu ajattelee, että jokaisella on vapaus olla määrittelemättä itseään. Sen sijaan kysymyksen voi jättää avoimeksi ja vain todeta rakastavansa ihmistä.

’’Eikä sekään tarkoita, että olen joku ja se. Mitään ei tarvitsisi rajata pois ollakseen jotain.’’

Vuonna 2018 Oulun Naisunioni palkitsi Kummun Vuoden Sara -tunnustuksella työstään naisia ja tyttöjä voimaannuttavana kirjailijana. Kummu kertoo, että kyseinen tunnustus on hänelle juuri ammatillisesti kaikista tärkein.

’’Kun Hyvästi Pojista kirjoitettiin, minulla oli sellainen olo, ettei sitä käsitelty odottamallani tavalla. Olin toivonut, että kirjastani löydettäisiin esimerkiksi se, mikä on perhe ja miten sukupuoli ja parisuhde määritellään.’’

Siksi tunnustuksen saaminen tuntui Kummusta ymmärretyksi tulemiselta.

’’Ajattelin, että jotkut ovat lukeneet ja tajunneet, että nainen voi yksinään lastensa kanssa olla perhe eikä siihen tarvita mitään täydentävää puolisoa. Koin, että naisena elämisen moninaisuus oli löydetty, ja se tuntui hyvältä.’’

Vapaus kirjoittaa ja mummoilla

Kummu on työskennellyt päätoimisena kirjailijana vuodesta 2008. Muuttaessaan 18-vuotiaana Kemistä Ouluun ei hän koskaan osannut kuvitella päätyvänsä kirjailijaksi.

’’Kun pääsin opiskelemaan kirjallisuutta Oulun yliopistoon, minulle oli valtava pettymys, että opinnot olivat niin analyyttisia.’’

Tämä oli hetki, jolloin Kummu rupesi kirjoittamaan. Esikoisromaani Mania julkaistiin vuonna 2006.

’’Kaipasin toista todellisuutta, jossa oli lupa leikkiä ja kuvitella”, hän kuvailee kirjoittamistaan opintojen ohessa.

Ennen valmistumistaan maisteriksi vuonna 2003 Kummulle syntyi kaksoset. Heidän ollessa vielä pieniä oli kirjailijana työskentely hyvin päivätyön omaista. Nyt kuitenkin lasten täyttäessä pian 18-vuotta on kirjailijan työarkikin muuttunut vapaammaksi.

’’Olen nauttinut todella paljon siitä, että voin kirjoittaa silloin, kun minua itseäni huvittaa. Minulla on aina monta tekstiä kesken, tällä hetkellä yksi lastenkirja, essee ja tuleva kirja.’’

Vapaa-aikansa Kummu kuluttaa pitkälti elokuvien, musiikin ja kirjallisuuden parissa.

’’Koen itseni ensisijaisesti keholliseksi kirjoittajaksi, sillä kaipaan liikettä joka päivä. Mielestäni kaikenlainen liikkuminen on kivaa.’’

Muuten hän kuvailisi elämäntyyliään mummoiluksi, missä ei tapahdu mitään kauhean radikaalia.

’’Olin jo parikymppisenä täysin mummo, mutta nyt 40-vuotiaana olen onnellinen, että minulla on lupakin olla.’’