Vilpoinen syystuuli kutittaa korvantauksia harmaan syyssään keskellä seistessä. Ovikello painautuu pohjaan. Maalaustarvikkeet rahisevat repussa. Siitä on pitkä aika, kun on viimeksi vesivärejä edes pidellyt kädessään. Ovi avautuu, ja edessä on pieni matka kohti luovuuden löytämistä.
Mielikuvitusverstas on aikuisille suunnattu toimintapaja, jossa osallistujat voivat tavata toisiaan ja saada samalla luovaa tekemistä. Verstaalla on mahdollista esimerkiksi maalata, tehdä käsitöitä, askarrella, musisoida tai viettää aikaa toisten kanssa. Sen toiminta on osa Caritas-säätiön Jelpaten-hanketta. Caritas-säätiö tarjoaa palveluasumisen, kuntoutuksen, kotihoidon ja yhteisötoiminnan palveluita.
Sisältä verstas näyttää pieneltä kerhohuoneelta. Tilan täyttävät erilaiset penkit ja tuolit, lankakeräkorit sekä pitkä puinen pöytä. Katosta roikkuvat siniset viirit ja sivupöydän pienet koristeet piristävät huoneen ilmettä. Vetäjät hymyilevät ystävällisesti tervetulleeksi toivottaen, ja pehmeälle nojatuolille on helppo istuutua juttelemaan heidän kanssaan.
Jelpaten-hankkeen projektipäällikkö Anu Levä ja projektityöntekijä Unna Soppela ovat odottamassa verstaalle osallistujien saapumista. Heillä on omat käsityöprojektinsa, joita he työstävät odottelun lomassa. Tällä kertaa he ovat päättäneet neuloa.
”Emme kylläkään ole mitään käsityöihmisiä”, molemmat naurahtavat vihjaillessaan taidon puutteesta. Neulominen näyttää sujuvan kuitenkin varsin mallikkaasti, mutta on helpottavaa tietää, ettei verstaalla kenenkään tarvitse ottaa paineita osaamisesta tai sen puutteesta.
Tavoitteena tuettu vapaaehtoistyö
Mielikuvitusverstas toimii hyvänä kohtaamispaikkana ja luovan tekemisen tilana, mutta Jelpaten-hankkeen tavoitteet yltävät syvemmälle. Hankkeen tavoitteena on järjestää tuettua vapaaehtoistoimintaa ja sen avulla vahvistaa haastavassa elämäntilanteessa olevien osallisuutta yhteiskunnassa.
Vapaaehtoiset voivat esimerkiksi ohjata toisille jotakin toimintaa. Mielikuvitusverstaasta oli pop-up-versio Kumppanuuskeskuksella elokuussa, jolloin verstaan vapaaehtoiset pystyivät suunnittelemaan tekemistä tapahtumaa varten.
”Meillä verstaalla käyneet halusivat miettiä, minkälaista sisältöä tarjotaan, kun kaikki muutkin voivat osallistua. Eli he itse järjestivät ohjelmaa ja toimivat vapaaehtoisina tuetusti”, Levä kertoo. Ohjelmassa päädyttiin muun muassa yhteislauluihin, origamitaitteluun ja runoesityksiin.
Myös ryhmämuotoista vapaaehtoistoimintaa on tehty. Esimerkiksi Raksilan asukasyhdistys kaipasi taannoin kangasviirejä kesäjuhlia varten, ja verstaalla olevat muutamat vapaaehtoiset ompelivat niitä mielellään. Toimintaa ja mahdollisuuksia siis riittää.
”Ajatuksia ja toiveita on ollut, että tehtäisiin myös kortti- ja runojuttuja ja ilahdutettaisiin ihmisiä niiden avulla. Pitää katsoa, mitä syksy tuo tullessaan”, Soppela vihjaa.
Luova tekeminen on hyväksi
Ensimmäiset verstaskonkarit saapuvat sisälle. Tekemiseen tartutaan heti. Neulomiset ja laukuntekosuunnitelmat pistetään tulille rivakasti, vanhasta tottumuksesta. Käsityöt edistyvät rauhallisessa paikassa hyvin, mutta vaikka jokainen tekisi omia juttujaan, voi tekeminen olla mukavampaa ihmisten ympäröimänä. Levä mainitsee, että hyvää palautetta on tullut siitä, että osallistujat voivat käydä tutussa paikassa ja palata sinne turvallisin mielin.
”On tärkeää, että ihmisillä on paikka mihin mennä. Ja luovan tekemisen osalta täällä ei ole mitään sellaista, että nyt me kaikki neulotaan. Täällä voi sen puolitoistatuntisen ajan keskittyä tekemään juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. Sehän on hyvinvointia kovastikin vahvistavaa”, Levä tuumaa.
Käsillä tekemisellä on hyötyjä myös tutkitusti. Amerikkalaisessa kyselytutkimuksessa todettiin, että neulominen voi rauhoittaa ja parantaa mielialaa. 3545 osallistujasta lähes kaikki ennen neulomistuokiota surullisiksi itsensä tunteneet eivät olleet enää surullisia neulomisen jälkeen. On siis selvää, että neulomisesta voi olla monille apua matalaan mielialaan, jos sattuu sellaisesta puuhasta pitämään. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että muillakin käsitöillä on hyvinvointiin liittyviä hyötyjä. Käsitöiden tekeminen voi esimerkiksi kohottaa motivaatiota ja itsetuntoa.
Luovan tekemisen on tutkittu myös lievittävän stressiä. Amerikkalaisen Art Therapy -julkaisuun kuuluvan tutkimuksen mukaan kaikenlainen taiteen luominen voi vähentää stressiä. Kortisoli eli stressihormoni väheni suurimmalla osalla tutkimuksen testiryhmästä noin 45 minuutin taiteilun jälkeen. Jo pelkkä käsillä tekeminen voi helpottaa oloa monin tavoin.
Mielikuvitusverstaalla ei kuitenkaan ole pakko tehdä mitään erityistä, jos ei halua. Myös pelkkä oleminen ja kuunteleminen on sallittua.
”Joskus voi olla hyvä pysähtyä välillä. Sekin voi olla luovuudelle ja mielikuvitukselle virkistävää”, Levä sanoo.
Mieluista puuhastelua jokaiselle
Osallistujia lappaa ovesta sisään yllättävän paljon myös alkutohinoiden jälkeen. Levä kertoo, että tulijoita on joka kerta mukava määrä, kymmenen molemmin puolin. Keskustelun äänet täyttävät tilan. Pajassa pohditaan oman luovan projektin etenemistä, kysellään kankaan sijainnista ja ihmetellään paikalla olevaa toimittajanalkua. Jutustelu rentouttaa mieltä, ja tutustuminen tekemisen lomassa on helppoa.
Ompelukoneen vierellä leikataan kangasta yhteistuumin. Sitä taitellaan ja mittaillaan, jotta siitä saataisiin ommeltua laukku. Välillä ompelukoneen kanssa on pieniä ja turhauttavia pulmia, mutta Levä suuntaa nopeasti neuvomaan ja tutkimaan konetta. Viereisissä tuoleissa neulotaan yhä ahkerasti. Ajoittain puheensorina lakkaa hetkeksi, ja väkisinkin tulee vilkaistua ympärilleen. Kaikki ovat keskittyneitä, sormet heiluvat nopeaa tahtia puikkojen mukana, ompelukone hurisee. Sitten puheensorina jatkuu.
Nurkasta kuuluu vaimeasti kitarasointuja. Vahvistin ei toimi, mutta hiljainen soittokin onnistuu. Nurkan on vallannut Anne K. Saarenpää, jolla on mukanaan oma matkakitara. Pitkän uran musiikinopettajana tehnyt ja sittemmin eläkkeelle jäänyt nainen esittelee mielellään eriskummallisen näköistä soitinta. Hän kertoo viihtyvänsä verstaalla muiden seurassa, mutta oman lempipuuhansa parissa.
”Tämä on minun neulomiseni”, Saarenpää sanoo osoittaen kitaraansa ja naurahtaa.
Soitto jatkuu Lumiukko-kappaleella, ja joku tokaisee tunnelman olevan jouluinen. Se on totta, hyvällä tavalla. Kauniit säkeet kuuluvat hiljaa taustalta, kun on aika ruveta maalaamaan.
Siveltimenveto toisensa perään maalaa taivaanrantaa paperille. Taidot ovat hieman ruosteessa, mutta ihan hyvä tästä tulee. Tärkeintä on rauhoittua ja nauttia hetkestä.
Paikalle on hetkeä aiemmin saapunut myös Eija Putaala, joka innostuu esittelemään käsitöitään ja kertomaan harrastuksistaan. Hän tulee yleensä verstaalle tekemään ompelutöitä ja auttamaan muita, sillä käsityöt ovat hänen intohimonsa. Hän on myös hyvä niissä, sillä Levä huikkaa jo kaivanneensa tätä auttamaan ompelukoneen kanssa.
Putaala on myös jakanut ruokakasseja vähävaraisille Caritas-säätiön kautta. Hän pitää kovasti ihmisten auttamisesta ja haluaa tehdä hyvää.
”Oli ihanaa nähdä, miten onnellisia ihmiset olivat, kun saivat ruokakassin”, Putaala sanoo hymyillen lämpimästi muistellessaan vapaaehtoistoiminnan parhaita hetkiä.
Verstaspuuhastelu jatkuu jutustelun merkeissä, ja toinenkin maalaus tulee taiteiltua. Yksi vapaaehtoisista on ottanut tehtäväkseen keitellä verstaalla kahveja, ja kaikki saavatkin pian eteensä kupillisen kuumaa juomaa syyspäivää piristämään. Tunnelma on leppoisa, mutta kello käy nopeasti. Kahvien jälkeen on tullut aika kerätä tavarat kasaan ja lähteä kotiin.
Hyvästien jälkeen ovi sulkeutuu takana ja täytyy astua takaisin viileään syyssäähän. Aurinko kuitenkin pilkistää jo ujosti pilvenreunuksien takaa. Mieli on rento, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tekisi mieli piirtää jotakin, ihan vain omaksi iloksi.
Lähteet:
Ihana juttu. Kaunista kerrontaa.