Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä

Jenni Jaakkola kuvailee itseään sosiaaliseksi ja
ahkeraksi, mutta myös herkäksi luonteeksi. ”Se on ehkä
sellainen asia, mitä ihmiset eivät minusta niin tiedä.” Kuva: Jennika Karppinen

Tummansininen silkkimekko on roikkunut pukuhuoneen seinällä jo tovin. Se on kaunis, herkkä. 14-vuotias Jenni Jaakkola katselee vaatekappaletta ja päättää rohkaista mielensä. Siinä on asu, joka yllään hän haluaa tovin kuluttua astella parrasvalojen loisteeseen ruskeat kiharat hulmuten ja laulaa itsensä maailman ensimmäisen KIDsing-kilpailun voittajaksi.

Melkein kuusi vuotta myöhemmin helmikuinen iltapäivä oululaisessa kahvilassa on kiireisimmillään, vaikka sakea lumipyry pitää kaupunkia sitkeästi otteessaan. Kuin tuiskeen sisään tuomana pölähtää paikalle myös nuori nainen, eikä tummista suortuvista tai pirteästä olemuksesta voi erehtyä. Moni asia on muuttunut, Jaakkolan aurinkoinen energia ei.

“Hirveästi se kisa muutti minua, ja kasvatti, mutta temperamentti ei kyllä ole muuttunut mihinkään – samalainen rämäpää olen edelleen”, Jaakkola nauraa kahvikupponen edessään. Kuudessa vuodessa on kerennyt tapahtua paljon, mutta edelleen on hetkiä, kun ihmiset pysäyttävät kadulla ja tunnistavat. Siinä on seikka, johon nainen ei ole vieläkään tottunut.                                   

“Muistan, miten tuntui niin hassulta, että nämä ihmiset tietävät kuka minä olen mutta minä en tunne heitä. Edelleen se tuntuu hyvällä tavalla hämmentävältä, jos tunnistetaan. Ihana tietää, että on jäänyt jonkun mieleen.”

 

Esikuvana Titi-Nalle

Vuonna 2013 suomalainen tuotantoyhtiö FremantleMedia päätti esittää kanavallaan uuden ohjelmaformaatin, jonka pääosassa olisivat 8-13-vuotiaat lapset heleine lauluäänineen. Kilpailun päätuomariksi kiinnitettiin Antti Tuisku.

Samaisesta kilpailusta kiinnostui myös Jaakkola. Kiinnostui niin paljon, että vaikka serkku ei kisakaveriksi suostunutkaan Jaakkolan yllytyksistä huolimatta, sisukas nuori neiti päätti osallistua ohjelmaan. Taustalla ei ollut juuri esiintymiskokemusta tai sen kummemmin laulutuntejakaan. Äitikin sai kuulla asiasta hieman jälkijunassa.

“En kertonut myöskään yhdellekään kaverille asiasta, ennen kuin ohjelman mainokset alkoivat pyöriä televisiossa. Kai siinä oli sellainen ajatus taustalla, että en halua tuottaa heille pettymystä, jos siitä ei mitään tulekaan.”

Mutta tulihan siitä, ja paljonkin. Alkukarsintojen jälkeen puhelimeen kilahti kutsu televisioitaviin karsintoihin. Jaksosta toiseen Jaakkola eteni kilpailussa menestyksekkäästi, vaikka kilpakumppaneina kisaavista lapsista suurin osa oli harjoitellut ja unelmoinut vastaavasta vuosia, toisin kuin Jaakkola. Tilanne tuntui epätodelliselta. Miten salaisen haaveen kaltaisesta ehkä- ja jos-sanojen värittämästä ajatuksesta oli yhtäkkiä tullut totisinta totta?

“Kyllä vasta se KIDsing oli sellainen varsinainen käännekohta, että tajusin, kuinka paljon musiikki minulle merkitsee ja kuinka paljon siitä nautin”, Jaakkola toteaa jälkeenpäin ja jatkaa:

“Mutta kyllä pienestä pitäen olen ollut musikaalinen, ja aina se on kuulunut elämääni. Muistan kun o ihan taaperona olin aivan älytön Titi-Nalle -fani, ja ensimmäinen konsertti jossa kävin, oli heidän. Siitä se kipinä varmaan sitten lähti.”

Kahviholistiksikin itseään tituleeraavan Jaakkolan hymy
ei herkästi hyydy.
Kuva: Jennika Karppinen

Tie tähtiin ei käy mutkitta

Vaikka kilpailu antoi voiton lisäksi myös muun muassa tukun uusia ystäviä, ainutlaatuisia kokemuksia ja äärettömän arvokkaita oppeja, ei matka huipulle käynyt suinkaan vaivattomasti. Esimerkiksi jännitys oli käydä herkässä iässä olevalle neidolle välillä ylitsepääsemättömäksi.

“Ihan rehellisesti sanottuna minulla on todella vähän muistikuvia siitä ajasta, koska jännitys vei paljon kokemuksesta. Olin hirveän innoissani, mutta samaan aikaan paniikissa.”

Pahinta jännityksessä oli sen kontrolloimattomuus. Vaikka Jaakkola nautti laulamisesta ja esiintyi itsevarmasti, kokee hän kilpailun aikoihin vielä etsineen itseänsä ihmisenä – aivan kuten kuka tahansa neljätoistakesäinen.

“Olin jotenkin tosi kriittinen itseäni kohtaan, ja jos nyt vaikka osallistuisin vastaavaan, niin pystyisin varmasti näkemään asiat vähän toisella tavalla”, hän summaa.

“Kyllä suurin osa sen kilpailun tuomista vaikutuksista oli ehdottomasti positiivisia. Siinä kasvoi tosi vahvaksi, vaikka onkin tällainen herkkä ihminen. Minä olen minä enkä muuksi muutu ja nykyään hyväksyn sen, mutta silloin olin vielä aika keskeneräinen itseni kanssa. Että hyvin opettavainen keissi se oli sitten loppupeleissä.”

Kaunis arki

Tuoreen kahvin tuoksu leijailee ilmassa illan hämärtyessä ympärillämme. Tänään Jaakkola istuu edessäni tentattavana rauhallisena kuumaa juomaansa siemaillen, tavallisesti hän olisi tähän aikaan ehkä työpaikallaan. Tai sitten työpaikallaan numero kaksi. Tai kuntosalilla. Tai kotona lauleskelemassa. Tai..

“Tällä hetkellä olen välivuodella, ja työskentelen sekä vaatemyyjänä että kuntosalilla asiakaspalvelussa. Arki on hektistä, mutta nautin työskentelystä ihmisten parissa ja molemmissa töissäni yhdistyy asioita, joista pidän. Olen luonteeltani sosiaalinen, ja haluan kokea mahdollisimman paljon.”

Seikkailunhaluisuudesta kertoo esimerkiksi sekin, että vuonna 2016 Jaakkola päätyi muutaman jakson ajaksi vierailemaan suomalaisten suosimaan Uusi Päivä-ohjelmaan ja tämän musiikkivideoon. Tai se, että pariin otteeseen hän on matkustanut Australiaan, ja haaveilee jonain päivänä palaavansa sinne takaisin, tällä kertaa ehkä työn merkeissä. Puhumattakaan siitä, että yksi naisen haaveista on oma joululevy.

“Olen sellainen luontainen seikkailija. Musiikin tekoa en ole missään vaiheessa lopettanut, mutta ehkä vähän etsin itseäni sillä saralla vielä, niin siksikin pidän hieman hiljaiseloa”, nainen tuumii.

Entäs se sininen silkkimekko. Mikä olikaan tarina sen taustalla?

“Se koko meidän tiimimme yritti ehdotella minulle finaalin esiintymisasuksi sellaisia vaaleanpunaisia pitsiunelmia, mutta ne eivät olleet yhtään minua. Rohkaisin sitten itseni ja kysyin, että voisinko laittaa sen sinisen mekon. Kukaan ei ollut arvannut, että se olisi minun tyyliseni! Se mekko toi sitten finaaliin hirveästi itsevarmuutta.”

Ja se oli vasta alkua.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*